Parin viimeisen vuoden aikana olen toden teolla innostunut hyötyviljelystä puutarhassa. Ensin se alkoi muutamasta lavasta, omista salaateista, yrteistä, perunoista ja jonkin verran myös tomaateista. Nyt pihalla on lavatarhoja kaksi erilaista ja yksi kasvimaa avomaalla.
Perunamaalla kasvaa ‘Siikli‘, ‘Solist‘ ja ‘Mozart‘ -lajikkeita.
Tämä kasvimaa on pitkäaikaisempi projekti koska maa vaatii vielä paljon luonnonmukaista parantamista, joka vie varmasti useampia vuosia jotta mullasta tulee todella elinvoimaista, muhevaa ja hieman kevyempää. Maa on vielä kovin savista, mutta matoja kyllä löytyy. Nyt tässä kasvaa alkajaisiksi sipulia, tilliä, persiljaa, kehäkukkia, perunaa (kuten yllä kuvasta näkyy) ja muutamia punajuuria. Porkkanoista ei välttämättä tule vielä mitään mutta ainakin on kokeiltu. Pinaattisatoa saa jo korjata niin maasta kuin lavoista.
Muovisista "minikasvihuoneista" sai jo aikaista satoa. Noin reilun neliömetrin alalta olen kerännyt joka päivä ison kulhollisen salaattia, tiheään kylvettyjen salaattien reunalehtiä harventamalla. Toukokuussa puolikkaasta pikulavasta tuli nippukaupalla retiisiä. Aikainen kylvö tuntuu olevan retiisisadon salaisuus sillä se pitää viileästä. Kesäkylvöt tuppaavat aina kukkimaan.
Lavaan kylvin keväällä myös sikuria joka rehottaa nyt valtoimenaan. Pian täytyy siirrellä taimia myös kukkapenkkeihin, sillä sen kukat ovat todella kauniit - ja onhan se kaikkinensa syötävä monivuotinen kasvi.
Tuoreet salaattiainekset ovat ilo silmälle ja koko keholle. ♥
Taittuneita sipulinvarsia kerään ruokaan päivittäin. 10€ hinnalla ostin keväällä pari kiloa istukassipuleita. Vihreitä varsia hyödyntämällä ei ole tarvinnut ostaa sipulia ruoanlaittoon pariin kuukauteen. Salottisipulin varret olen jättänyt rauhaan. Päivittäinen sadonkorjuu on tuottanut niin suurta iloa ja koko perheelle on syötävää riittänyt parin euron siemenpussin hinnalla. Ihanaa tuoretta tilliä silppuan kourallisen kermaviilikastikkeen sekaan ja illalla nautiskelen aina ison salaattilautasellisen, sekaan vielä muutama oliivi ja kirsikkatomaatti. Nam!
Tomaatit joutuu vielä kaupasta ostamaan mutta pieni kasvihuoneeni alkaa muistuttaa pikkuhiljaa viidakkoa kaikkine tomaatteineen jotka ovat täydessä kukassa. Pikkuhiljaa nekin alkavat tuottaa satoa. Raakileita on ja yksi taatelitomaatti alkaa jo kypsyä.
Olen tykästynyt helppoihin ja kompakteihin amppeli- ja parveketomaattilajikkeisiin.
Kaikki tämä omalta pihalta poimiminen ja nautiskelu kyllä pistää miettimään että jokaisella suomalaisella - etenkin maaseudulla asuvalla tulisi olla oma pienikin hyötytarha. Ruoan merkitys tulee entisestään korostumaan ja suomalaisten kotitalouksien tulisi kasvattaa omavaraisuusastettaan. Ilmastonmuutos voi - ja todennäköisesti tulee vaikuttamaan suuresti ruoantuotantoon. On kamalaa nähdä helteiden näännyttämien etelän maiden kärvistelyä maastopalojen kourissa, jotka voivat tehdä pahaa jälkeä viljelysmaille ja hedelmätarhoille eikä niistä menetyksistä kovin äkkiä viljelijät toivu. Ja missä ruokapula ensin iskee, sinne luonnollisesti myös ruokaa muualta viedään - hinnat myös luonnollisesti nousevat jos kysyntä ylittää tarjonnan.
Rautatienomenapuu
Asia joka saa vereni hyvin nopeasti kiehahtamaan on vanhojen hedelmäpuiden kaato ja ennen kaikkea suomalaisten jokasyksyinen kitinä siitä kuinka tulee liikaa omenoita ja niitä pitää heittää pois. Viime syksynä sain tasan 3 omenaa omenapuustani joten siinä on minun sadonkorjuuni elämys kotimaisista kypsistä ompuista. Nyt omenapuussani on kyllä jo lähemmäs 100 raakiletta, mutta eiköhän niistä osa vielä putoa luonnollisen harvennuksen myötä. Kaikkea voi aina säilöä mutta ehkä säilytystilan puute tai vastaavasti ajan puute kiireen keskellä saavat ihmiset haaskaamaan satoa.
Sidesalaatit esikasvatuksessa kennostossa toukokuun lopulla. Nyt heinäkuun alkaessa ovat jo melko isoja keriä. Aika laittaa lisää salaattia kasvamaan elo-syyskuuta varten.
Olen mielenkiinnolla seurannut Instagramissa erään floridalaisen miehen haastetta elää vuosi vain pelkästään sillä mitä itse kasvattaa tai mitä voi luonnosta kerätä. Äskettäin hän keräsi puistoista ja hylätyiltä autiopihoilta satoja kiloja mangoja, sillä välin kun ihmiset käyvät kaupoista ostamassa kaukaa tuotuja hedelmiä. Kookosta hän on kerännyt ja käyttää sitä joka muodossa ruoanlaitossa. Toki kaupungeissa on varmasti saasteita ja lämmin ilmasto antaa mahdollisuuden jatkuvaan sadonkorjuuseen, mutta "urban gardening" tuntuu olevan nouseva trendi sekä myös erilaiset kattopuutarhat. Nykyisin ihminen on niin vieraantunut oman ruoan kasvatuksesta että selviäminen keräilemällä ja kasvattamalla on suurin piirtein sankariteko. Eipä se kyllä helpoa olisi koska se vaatii suunnatonta ahkeruutta, aikaa ja suunnitelmallisuutta - ja veikkaan että aika monesta tulisi siinä vaiheessa vegaani melko nopeasti.
Lempisalaattiani on tummalehtinen ‘Lollo Rossa‘.
Joissakin ilmastonmuutoksen skenaarioissa on arvioitu että Välimeren maiden alueiden pikkuhiljaa aavikoituessa kuumuuden ja kuivuuden seurauksena, ruoan tuotanto tulee siirtymään aina vain pohjoisemmaksi. Sitäkin ajatellen kannattaa kotimaista lähiruokaa suosia. Amerikassa suuri osa maissinviljelymaista on jo menetetty kevään tulvien ja myrskyjen seurauksena. Eipä täällä niistä juuri puhuta kun kotimaan politiikka menee uutisissa usein luonnonmullistusten edelle. Helleaallon piinamissa maissa kuten Ranskassa, Espanjassa ja Italiassa maastopalot voivat olla todella kohtalokkaita, sillä juuri nämä maat ovat varmasti suurimpia Euroopan ruoantuottajamaita.
Suomalaisen ruoan puhtautta ylistettiin juuri eräissä tutkimustuloksissa yhdeksi maailman puhtaimmista. Pakko muuten ohimennen todeta että ohra on todella herkullinen vaihtoehto riisille, tykkään siitä kovasti vaikka olen aina ollut vannoutunut riisinsyöjä.
Marjapensaita ja hedelmäpuita olen myös pikkuhiljaa lisännyt pihalle. Tänä keväänä istutin 3 uutta kirsikkapuuta, yhden Kuntalan punaluumupuun (kahden jo olemassa olevan Laatokan helmen pölytysavuksi), 4 viherherukkaa, 4 mustaherukkaa, 6 karviaista ja pari marjapihlajaa. Äidin mökiltä olemme vuosittain keränneet herukoita ja joka vuosi on hilloja ja hyytelöitä tullut keiteltyä siihen malliin että eipä ole hilloa tarvinnut moneen vuoteen ostaa. Sunnutai-iltapäivän ratoksi keittelin tänään hieman raparperihilloa ja omaa variaatiota perinteisestä "paholaisenhillosta" - kylläkin nyt ihan kaupan ostotomaateista ja -paprikoista. Se herkku on tehnyt niin hyvin kauppansa kesäpöydässä salaatin ja grilliherkkujen kaverina. :)
Tulipas tästä nyt pitkä postaus ruokamietteitä, mutta hei, kun harvemmin postataan niin pistetäänpä sitten kerralla asiat putkeen. ;) Vaikka joskus raskaitakin asioita juuri ympäristön saralta joutuu miettimään, ihana rauha ja kiitollisuus nostaa päätään juuri sinä pienenä hetkenä kun on täysi salaattikulho kädessä ja unelmat tulevasta sadonkorjuusta vielä edessä...
Kyllä tässä nyt oli todella positiivinen vire tässä kirjoituksessasi! Silti tartut tärkeisiin asioihin ja kritisoitkin.
VastaaPoistaMulla ei ole kuin kaksi omenapuuta, enkä enempää aio hankkia, sillä omena ei sovi vatsalleni nykyään edes kypsennettynä. Kirsikoista sen sijaan odottelen joskus satoa ja olen niin kiitollinen herkullisista vanhoista luumupuista, sillä luumu on kyllä maailmanluokan herkku.
Kuulostaa todella kiinnostavalta tuon miehen itselleen asettama haaste! Ja kadehdittavaa on kyllä se, että kypsiä mangoja voi käydä keräilemässä puistoista :-D Mutta muuten ei kyllä kadehdituta, vaan hattua nostan - olen niin patalaiska keittiöihminen. Sinäkin, joka hilloat ja ahkeroit vaikka mitä keittiössä, ansaitset hatunnoston! Minun ei tule vain käytettyä kasvimaan antimia, vaikka niitä ei edes paljon ole, kun en jaksa juuri yhtään laittaa ruokaa. Salaatteja sentään. Retiiseistä täytyy todeta, että ne ovat niin hirvittävän karvaita, että en saa niitä alas kuin korkeintaan yhden päivässä paperinohuina suikaleina muun ruuan seassa :-D Täytyy lakata ostamasta sen siemeniä ja laittaa sen sijaan nopeita salaatteja, sillä ne tekevät kyllä kauppansa. Juuri kylvin uutta satoa jotain mibunaa ja jotakin toista kaalikasvia, Bloody Mary taisi olla lajikenimensä :-D Ne tulee syötyä hyvin äkkiä. Retiisin lehdet ovat toki herkkua ennen kuin muuttuvat karvaisiksi.
En muuten ole ikinä oikein välittänyt riisistä, mikä on tietty ihan hyvä lähiruokaa ajatellen. Olen henkeen ja vereen perunaihminen, ja nyt niin onnellinen, kun saan ekaa kertaa varmaan kunnon satoa!
Kiva että pidit postauksesta! Joo, keho kyllä tietää jos joku ruoka ei sovi ja minunkin varmaan toisaalta olisi järkevää hieman omppuja vältellä kun sappivaivat saattavat olla perinnölisiä ja eräs lähisukulainen juurikin viime syksynä sai pahat sappikohtaukset kaalin ja omenan syönnistä. Kirsikkasatoa täälläkin odottelen, paras sato tähän asti oli noin litra rungollisesta ‘Pohjolan helmestä‘ toissa syksynä. Nyt näyttäisi tulevan enemmän. Retiisit olivat nyt yllättävän meheviä mutta jos ne vähänkään kuivassa kasvaa niin kyllähän niistä tulee aika pippurisen makuisia joskus. Avomaalla ei retiisit onnistuneet ja joku tuholainen söi niiden lehdet aivan pitsiksi.
PoistaOlen kiinalaiselta horoskoopiltani puu-rotta joten kaikenlainen keräily, omituisten varastojen teko ja säilöntä ovat näemmä kiinteä osa meikäläisen perusluonnetta :D ja poimintaa on jo toki kotona oppinut lapsesta asti kun sieni- ja marjametsällä käytiin.
Amerikassa on kyllä ihan eri meininki monilla puutarhaihmisillä ja siellä kun hyvä tuore ruoka on kallista niin on melkein elinehto että pitää kiinnostua myös urbaanista viljelystä, saada halvalla satoa ja YouTubesta olen nähnyt mahtavia videoita kuinka valtavasti satoa on saatu pieneltäkin alalta. Suomessa monilla on isot pihat mutta nurmikenttä on se tärkein juttu.
Kyllä ei mikään uusia perunoita voita, eikä ‘Solist‘-lajiketta, se tuli taas juhannuksena todettua. Ei vaan kaupan uudet perunat maistuneet yhtä samettisille vaikka hyviä nekin olivat. :)
Hyvä postaus! Tässä oli paljon tärkeitä, ajattelemisen arvoisia asioita! Minäkin peukutan ohran puolesta ja olen saanut lapsetkin jo pitämään sen mausta. Isäntä ei vielä ole oppinut niin pitämään siitä, mutta syö nälkäänsä :D
VastaaPoistaMinä olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa innostunut kasvimaan laitosta ja yleensäkin hyötyviljelystä, mutta säistä ja tuholaisista on ollut enemmän riesaa kuin aiempina vuosina yhteensä. Joitain pieniä, hyppiviä kuoriaisia (kirppoja?) pomppii sekä kasvimaalla että kukkapenkeissä rei'ittämässä lehtiä ja ilmeisesti etanat söivät puolet muutenkin huonosti itäneiden papujen lehdistä ja kahta vaille kaikki esikasvattamani jäävuorisalaatin taimet. Niitäkin oli varmasti lähemmäs kolmekymmentä pienten kylvöapulaisten takia. Porkkanat, salaatit, pinaatit, kehäkukat ja punajuuret itivät todella huonosti tai sitten jokin ehti popsia nekin jo pikkutaimina. Onneksi uusintakylvöksestä on tulossa vähän lisää. Kahden metrin mustajuurikylvöksestä ainoastaan yksi taimi on kasvussa, mitä lie kävi lopuille siemenille.
Rusakko pyörii joka ilta pihalla, mutta toistaiseksi on pysynyt poissa kasvimaalta. Odottaa varmaan herneiden ja porkkananvarsien kasvamista tarpeeksi suuriksi, että on paljon evästä mussutettavaksi. Ja jotta vastoinkäymiset eivät varmasti loppuisi kesken, otin tässä yhtenä päivänä otin sateen alkaessa harson pois tatsoilta, nauriilta ja ruusukaaleilta, jotta maa kastuisi paremmin. Illemmalla mennessäni virittelemään harsoa takaisin huomasin lehdillä kymmeniä kaalikoita. Hätistin ne lentoon ja vedin harson takaisin, mutta huonolla tuurilla joku rohkea jäi piilottelemaan lehtien sekaan ja kohta varmaan huomaan miljoona toukkaa mutustelemassa ainoita toistaiseksi onnistuneita kylvöksiä :D Onneksi valkosipulit rehottavat, herneenvarret venyvät ja härkäpavut kukkivat, joten ihan nollille ei ehkä sadon määrässä jäädä. Myös nauriit ja retiisit itivät hyvin ja niitä ollaan päästy jo maistelemaankin. Onneksi kukat ovat edelleenkin lähempänä sydäntäni kuin hyötyviljely, joten ei harmita niin paljoa kuin voisi. Onpahan yksi ostaja kotimaisille ja lähellä tuotetuille kasviksille lisää, kun omat viljelykset meinaavat epäonnistua :D Hyvää heinäkuuta!
Minulla ei ollut ongelmaa ohran maun suhteen, mutta tattari puolestaan on itellä sellainen että en ole siitä kovin innolla mitään leiponut. :D
PoistaVoi ei... Joo, kyllä hyötytarhan pito voi olla aikamoista jännitysnäytelmää etenkin jos on ihan suoraan maassa. Koholavoihin ei onneksi rusakot yllä ja toistaiseksi ei ole ollut etanaongelmaa. Avomaan kylvökset on sitten ihan oma lukunsa. Kyllä minullakin rusakko popsi yktenä kesänä kaikki nuoret herneenpalot kasvimaalta ja joskus oli lehtikaalit kuin pitsiä. :D
Kyllä jos ihan kaiken syömänsä joutuisi itse kasvattamaan turvautumatta kaupan antimiin niin voisi aika niukkaa tehdä ja tulisi käyttää kaikki mahdolliset luonnonmukaiset torjuntakeinot mitä keksii, mutta kaikki opittu on plussaa ja ihana on nauttia siitä sadosta minkä saa kasvatettua. :) Toivotaan että ruusukaalisi säilyvät hyvin! Voit kokeilla ripotella lehdille tuhkaa, kanelia tai perunajauhoa, ne saattavat vähän auttaa ainakin silloin kun ei sada. Iloista heinäkuuta myös sinne!
Pitkästä aikaa tuli tultua tänne blogiin asti👍 Kiva oli lueskella kirjoituksiasi kun aina tulee vaan instassa nopeasti kuvia vilkaistua.
VastaaPoistaKiva kun kävit! Itsekin tulee hyvin vähän nykyisin blogeja luettua kun tulee oltua aktiivisemmin tuolla Instan puolella. :)
PoistaOi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)
VastaaPoista