Puutarhablogi-tunnustus

Marian koti ja puutarha-blogista tupsahti Romppalaan tänään tunnustus inspiroivasta puutarhablogista, tuhannet kiitokset Maria! :) Tunnustuksen saajan tulee vastata seuraaviin kysymyksiin:

Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?
Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Mikä on puutarhafilosofiasi?

Blogi syntyi seuraajana nettisivuille jotka aikanaan (2003) tein Romppalan remonttia koskien. Talon kunnostuksesta tulikin silloin yllättäen melko julkinen projekti Kodin kääntöpiiri-ohjelman jälkeen ja ihmiset vielä tänä päivänä kyselevät kuulumisia. Blogia on niin helppo ja mukava päivittää ja ihania uusia ystäviäkin on täältä löytynyt.


Koska olen aina rakastanut kaikkea kaunista ja etenkin luontoa ja kukkia, alkoi vuosien saatossa oma metsäpuutarha muodostua kallioiselle, melko varjoisalle pihalle. Lasinen kasvihuone oli myös pitkäaikainen unelma josta nyt olen saanut monta vuotta nauttia. Sitä kun fanaattisesti jostain innostuu ja puutarhan vihreät keijut yllyttävät lisää ja lisää kasvattamaan, siinä pyörittelee lähimmät ystävät ja sukulaiset päätään kun keuhkoan silmät kiiluen kaiken maailman nukkapähkämöistä ja kanukan taimista. Täällä saa vapaasti paasata samanhenkisten viherpiipertäjien kanssa ;)

Tunnearvoltaan arvokkain on varmaankin vanhempieni pihalla kasvava lehtikuusi jonka lapsena siihen isän kanssa siirsin oman pihan takametsästä, ajattelin ”pelastavani” sen sieltä pusikosta ja pakotin isän istuttamaan sen siihen leikkimökkini oven pieleen. Seurasin kuinka taimi kasvoi muutamassa vuodessa pituudeltaan ohitseni ja nythän reippaasti yli 20 vuoden jälkeen se on mahtava uljas puu jonka pehmeitä pitkiä neulasia käyn aina keväällä hiplaamassa :) Puut ovat minulle kovin läheisiä, niiden kasvu vie aikaa joten kunnioitan niitä kovasti. Kovin harvinaisia kasveja ei Romppalan pihalla ole, ystäviltä saadut taimet aina muistaa minkä on keneltäkin saanut. Köynnöshortensiaa olen paaponut ja suojellut monta vuotta joten siitä on tullut aika tärkeä ja pikkuisia kirsikkapuitani rakastan.

Puutarhafilosofiani on se, että puutarha koulii hoitajaansa ja muistuttaa siitä että ihminen ei voi leikkiä luontoäitiä vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi. Puutarhaa tehdään lempeästi ja luonnon ehdoilla. Kasvu palkitsee sielua ja vihreys hoitaa sydäntä. Kasvit ja luonto suurena osana elämää tekee siitä rikkaan :)

Pakko lopuksi vielä näyttää tämän kevään siemenhankinnat joista yksi innostaa yli muiden, nimittäin amppelitomaatti ”Hundreds and Thousands” joka lupaa nimensä mukaisesti satoja ellei tuhansia pikkuruisia viinirypäleen kokoisia makeita tomaatteja. Jos tuon kasvatus onnistuu niin riemuni on rajaton. Kunhan kuun vaihe tästä vaihtuu taas kasvavaksi muutaman päivän sisällä ja tarkastan kuukalenterista optimaalisen päivän, kylvän siemenet esikasvamaan olohuoneen ikkunalaudalle (tai kasvihuoneeseen sään salliessa).


Mukaan tarttui myös tumma ”Black Cherry”-kirsikkatomaatti. Makea sidesalaatti ”Chartwell”, pinaattikiinankaali ja retiisit päätyvät kasvilavoihin toukokuun lämmössä. Unelmaisen kauniit keisarinelämänlangat ”Split Second” ja ”Sunrise Serenade” saavat köynnöskaverikseen sinivalkoisen ripsukukkaisen tuoksuherneen ”Blue Ripple”. Paahteiselle paikalle kylvän viimevuotisen onnistumisen innoittamana pioniunikkoa ”Candy Floss”. Viime vuoden muutamasta pioniunikosta keräsin talteen varmasti tuhansia pieniä siemeniä jotka ovat hyvässä tallessa paperipussissa. Siinäpä puutarhaunelmia kerrakseen. Mihinkähän tänne pioniunikkopelto mahtuisi? :)

Sitä jään miettimään ja koska tunnustus pitää jakaa eteenpäin viidelle puutarhaan keskittyvälle blogille, tästä lähtee eteenpäin seuraaville:

http://laiskapuutarhuri.blogspot.com
http://puolikuutapeipposesta.blogspot.com
http://maalaispuutarha.blogspot.com
http://sarinpuutarhat.blogspot.com
http://risusydan.blogspot.com

Puutarha herää...

Pitkän talven jälkeen alkaa pihamaani heräillä kevääseen.

Kevätauringon säteet paljastavat narsissien kasvun.

Pieni alppiruusu suunnittelee kukoistusta.

Köynnöshortensia selvisi toisesta talvestaan ja jatkaa kierrostaan suuren männyn rungon ympärillä.

Syvän violetit gladiolukset malttamattomina kasvoivat jo pussissa. Nyt ne pääsivät kasvihuoneeseen.

Siskoltani perjantaina nimipäivänä saatu ruukullinen helmililjoja koristavat myös kasvihuonetta.

Ihania pieniä hetkiä luonnon kanssa! Viikonloppu on ollut kaikin puolin upea, kesäinen ja rentouttava. Kevään ensimmäiset kylvökset on tehty. Minipaprikaa, kaunopunahattua, patiokesäkurpitsaa... Eilen ensimmäistä kertaa laitoin tomaattia (lajike: Money maker) kasvamaan siemenestä. Kylvöaika ilmeisesti tomaateilla on maalis-huhtikuun vaihteessa, joten ovat nyt pari viikkoa myöhässä, toisaalta niin on ollut kevätkin. Kaiken lisäksi kuukalenterista tarkistettuani, eilen oli senkin puolesta optimaalinen päivä laittaa kasvu alkuun. Tietoa kuun vaiheista ja sen vaikutuksesta löytää mielenkiintoisesta kirjasta: Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa (Yläkuu kustannus). Varmasti monelta puutarhaharrastajalta tämä kirja jo löytyykin :) jos ei, niin suosittelen lämpimästi.

Kevään haaveiluja ja siemenhankintoja

Kevät jo kutkuttaa viherpeukaloita kautta maan. Niin ainakin uskon. Itselläni syyhytys alkoi jo muutama viikko sitten, kylväessäni ensimmäiset basilikan ja kelloköynnöksen siemenet ikkunalaudalle, vaikka maisema näyttää valkoista. Basilika kasvaa jo kohisten, mutta kelloköynnös tunnetusti hitaana heräilijänä näyttää vasta vain yhtä pientä muutaman millin itua. Saa nähdä kuinka käy. Viime vuonna aloitin sen kasvattamisen vasta huhti-toukokuussa. Köynnös kasvoi syksyyn mennessä reilun parin metrin mittaan kaariportissani ja teki runsaasti lehtiä. Yhtään kukkaa eikä edes nuppua ehtinyt tosin ihastella.

Tämän kevään siemenhankinnat on jo tehty, suurin osa Korpikangassiemeneltä. Yksivuotisista kesäkukista kokeiluun menee pioniunikot, kirjokakkara, sarjasaippoa, neidonkukkaa ja koreatörmänkukkaa. Monivuotinen kaukasiantörmäkukka olisi upea näky jos sen saan kasvamaan. Tarttuipa mukaan myös yksi upea "Akita" daalia. Sinisievikkiä ajattelin kylvää kivikkokukkapenkkien reunoille monivuotisten hopeahärkkien kesäkaveriksi. Hyötykasveista hankin ruukkukasvatukseen patiokesäkurpitsaa ja minipaprikaa, joka näyttää kuvassa ainakin todella suloiselta. Kasvihuoneen viereinen pieni betonilaatoitettu alue on kesällä aina mukavan lämmin paikka ruukuille ja siitä ne saa helposti aina siirrettyä yöksi kasvihuoneeseen jos näyttää yö liian kylmälle. Toivon mukaan ensi kesänä saan sieltä keräillä keittiöön tuoreita antimia.

Lähikaupasta löytyi yrttipakkaus jossa siemenet, ruukku, multa ja yrttisakset. Kätevät moniteräiset, terävät sakset joilla voi silputa yrtit aivan hienoksi. Erikoisten saksien takia lähinnä paketin ostin, mutta tulipa tänään jo persiljatkin kylvettyä kun ovat myös niin hitaita itämään.

Anttilasta tarttui taannoin nettikaupan kautta mukaan vaaleanpunaisen "Halls Pink"-päivänliljan juurakoita (6 juurakkoa vain 4,90€) jotka jo paketissa kasvoivat kohisten, joten istutin ne heti ruukkuun kevättä odotteleman. Ihanan keväistä vihreyttä...

Työpöydälläni puolestaan viheriöi hyvin talvehtinut jalohortensia uusine suurine lehtineen, ja äskettäin kukki myös viime Halloweenina siskoltani lahjaksi saatu valkoinen amarylliksen sipuli. Sen suhteen jo heitin toivoni joskus joulun jälkeen, ja kun niin tein, alkoikin se yllättäen kasvaa (Pieni kasvien uhkailu siis ilmeisesti kannattaa? ;) Täytyy kai ensi kesänä käydä pioneita kiristämässä...). Amaryllis kukoisti loistokkaasti kahden vantteran kukkavanan voimin. Itse kukat olivat suurimmat mitä olin ikinä eläessäni nähnyt. Kummassakin vanassa 4 kukkaa ja jokainen halkaisijaltaan ainakin n. 30 cm.

Viirukin jo malttamattona odottaa kevään tuloa: "Joko se tulee? Joko?!?!" Tässä hän tiirailee isän ja äidin luona ikkunasta ulos. Selvennyksenä siis vielä, että Viiru asuu kotitalossamme (eikä Romppalassa) kun on sen ottanut kodikseen. Koska "kotitoimistoni" on vielä täällä ja pääsen varsinaisesti muuttamaan vasta ensi kesänä, tulee joka päivä paljon Viirun kanssa aikaa vietettyä, hän on meidän kaikkien yhteinen mussukka :)

Tässä istutaan rappusella valppaana haistelemassa joko keväiset tuulet puhaltavat.

Sitten kun alkaa vahtiminen väsyttää, pitää ottaa rennosti ja poseerata mahdollisimman söpösti ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! ;)

Uutuuden viehätystä ja maa-artisokkia

Viimevuosina olen oppinut jostain syystä nauttimaan uuden vuoden alusta täysin uudella tavalla, ja odotan sitä joka kerta suuresti. Eihän kyseessä ole muuta kuin numeron vaihtuminen kalenterissa, mutta ehkä sillä on enemmän psykologinen merkitys monelle meistä. Vuoden vaihtumista voi pitää pienenä välietappina jolloin on aika ottaa pieni hetki muistellakseen edellisen kuluneen vuoden tapahtumia ja odottaa sitä suurta tuntematonta mikä tuleva vuosi tulee olemaan. Tuoreus, uusi alku, ehkä jopa jonkinlaisen elämänmuutoksen toteuttaminen, ja kohonnut motivaatio eri asioihin saavat ihmisiin vauhtia.

On ilo odottaa tulevaa kevättä, kuvitella se kevään ensimmäinen kävelyretki jolloin löytyy ensimmäiset leskenlehdet ja kohta sinivuokot. Siitä se kesä taas saa alkunsa. Ennen omaa puutarhaani suorastaan inhosin kesää (vaikka en edelleenkään kuumuudesta pidä) ja kevät oli melko yhdentekevä ajanjakso, syksy oli aina minulle ”SE” vuodenaika. Nyt kaikki on toisin ja kevät onkin yksi vuoden kohokohdista vaikka talvista joulun aikaa ja odotusta tunnelmointeineen aina edelleen innolla odotan. Lapsena joulun olisi toivonut jatkuvan vielä pitkälle tammikuuhun, nyt jo innolla siivoan kaikki koristeet piiloon.

Kasvihuone täynnä pieniä taimia kesäkuussa 2010

Tein myös nyt omat heräteostokseni tänään uuden vuoden kunniaksi Exotic Gardenista. Mukaan tarttui mm. Koreanyrtti-iiso 'Liquorice White', sitruunan makuinen Chilipaprika 'Hot Lemon', rohtokuirimo, lehtoakileija ’William Guinness, harmaakäenkukka 'Atrosanguinea' sekä pari erilaista papua: taitepapu 'Safari' ja vahapapu 'Mont D'or'. Otin myös pakkauksen valkoisia freesian mukuloita, niitä olen aina halunnut kokeilla, freesiat ovat niin kauniita ja tuoksuvat ihanalle.

Maa-artisokan pauloissa

Nyt kun kerrankin VIHDOIN löysin myös maa-artisokan mukuloita, oli niitä heti pakko tilata. Oman pihan kivikossa saattaa sen kasvattaminen olla jokseenkin haasteellista, joten suurimman osan annan varmasti äidilleni, jonka mökillä on perunamaa ja muhevaa multaa. Muutama toki pitää omalle pihalle myös laittaa, ainakin kokeeksi ja toivoa parasta!

Jo jonkin aikaa olen maa-artisokkaa metsästänyt puutarhaliikkeistä, mutta tuloksetta. Olen huomannut että eritoten Englantilaisissa puutarhaohjelmissa on maa-artisokkaa kovastikin kehuttu ja harmiteltu sen vähäistä käyttöä. Ehkäpä muissa maissa sitä kasvatetaan kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin Suomessa? Itse en ainakaan siihen ole pahemmin törmännyt, vaikka sen kuulema pitäisikin talvehtia hyvin myös Suomessa.

Kyseessä on auringonkukan sukulaiskasvi jolla keltaiset, noin 10cm läpimitaltaan olevat auringonkukkamaiset kukat. Koristeellisuutensa lisäksi niitä kasvatetaan mukuloidensa vuoksi, samalla tavalla kuin perunaa, ainoastaan maa-artisokka on monivuotinen, eli sen saa jättää rauhassa kasvamaan ja leviämään kasvupaikalleen. Satoa voi korjata syksyllä tai jopa keväällä maan sulettua. Ilmeisesti mukulan maku on parempi ja makeampi keväällä talven jälkeen.

Maa-artisokkaa voi käyttää perunan tapaan vaikkapa pataruoissa tai siitä voi valmistaa esim. sosekeittoa. Eurooppaan se rantautui Pohjois-Amerikasta n.1600-luvulla. En osaa kuvitella miltä se maistuu, koskaan en ole maa-artisokkaa kokeillut, mutta uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoinen. Jossain myös kerrottiin, että kerran maa-artisokkaa istutettuaan, ei se kasvupaikaltaan edes noston jälkeen häviä, sillä pikkuruisia sivumukuloita jää kuitenkin ”vahingossa” maahan odottamaan tulevien vuosien uutta kasvua. Lisäksi sitä kehutaan helppohoitoiseksi ja sen pitäisi olla melko vaatimaton kasvualustansa suhteen.

Nämä termit tietysti houkuttavat minua kovasti, sillä koko pihani luontainen kasvualusta on todellakin vaatimatonta sanan suurimmassa merkityksessä. Toisaalla suositellaan kasville syvämultaista ja kompostipitoista kasvualustaa hyvän sadon takaamiseksi, mikä on kyllä aika luonteva oletus. Minulle termit ”syvämultainen” ja ”kompostipitoinen” eivät kyllä vastaa ”vaatimatonta kasvualustaa” vaan lähinnä ”paratiisia”. Kun ottaa myös huomioon että maa-artisokan tulisi tehdä paljon maanalisia mukuloita ja itse kasvin maanpäällinen korkeus on jopa muutaman metrin, eipä sitä aivan kivikkoon kannata istuttaa.

Aion ehdottomasti ottaa tulevan kesän yhdeksi blogissa raportoitavaksi kohteeksi maa-artisokan menestymisen omalla pihallani sekä äitini kesäpuutarhassa. Siinä vaiheessa tietysti luonnollisesti todetaan kuinka äitini pihalta tulee mahtavia kullanarvoisia jättimukuloita ja omaltani joitain tunnistamattomia näivettyneitä juuren tapaisia pätkiä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pitää taas käydä rautakangella piha läpi ja löytää sopiva kolo! ;) Tai sitten istutan ne kohopenkkiin suosiolla paraatipaikalle ritarinkannusten viereen *naurattaa*, siellä ne tuntuu perunatkin kasvavan. Kun saan kotoa kompostimultaa vuosittain, niin saan samalla aina syksyllä ”kitkeä” myös perunoita milloin mistäkin… Viime kesänä pottuja kasvoi mahonian vieressä…

Lopuksi muutamia kuvamuistoja viimevuoden alkukesältä.

Nuoren purppuratuomen kukintaa toukokuun lopulla. Taustan turvepenkissä kasvaa erilaisia havukasveja, kuunliljaa, lemmikkiä, kevätkurjenmiekka, laikkukirjokanukka, taikinamarjaa, konnantataria ja yksi minikokoinen alppiruusu.

Siemeniä!

Klarkia seosta ja ruiskaunokkeja kesällä 2009, edessä ritarinkannus.

Aina uusien siemenluetteloiden ilmestyessä alkaa se jokavuotinen kiihkoilu ja mietintä mitä tänä vuonna kokeilisi. Tänä vuonna päädyin tilaamaan siemenet Puutarha.netistä koska sieltä löytyi kaikki mitä etsinkin. Viime vuonna havaitsin kuinka helppoa hopeahärkin kasvattaminen on, taimista tuli paljon tuuheammat ja paremmat kuin mitä kaupassa oli, joten ostin lisää siemeniä ensikesäksi, tavoitteena reunustaa kaikki kivikkokukkapenkit tällä ihanalla hopeanhohtoisella kasvilla. Aikanaan kotipuhassamme ulkotakan luona kasvoi muutama hopeahärkki jota pienenä ihmettelin ja siihen kovasti ihastuin, nyt saan sitä kasvattaa mielin määrin!

Mukaan tarttui myös Puistolemmikki 'Deep Blue tower' -lajiketta, jättipoimulehteä (jota jo viimevuonna etsin ja aina oli loppu :( jos tänä vuonna onnistaisi...), isoniittyhumala, nukkapähkämö, iisoppi ja ruusunätkelmä.

Yksivuotisista otin kokeeksi sinistä kelloköynnöstä vaikka taitaa kyllä jo olla viimeiset hetket laittaa kasvamaan, on kuulema niin hidaskasvuinen. Kahta lajia koristekurpitsaa ajattelin kokeilla 'Flat Striped' ja oranssi 'Small Warts' (kamala nimi..). Eipä kesä olisi mitään ilman tuoksuherneitä ja auringonkukkia joten niitä pitää aina olla.



Syksyllä on ihanaa kun saa ottaa auringonkukkia pöydälle maljakoon. Ihan erikoista oli kasvattaa mustia, punaisia ja monivärisiä auringonkukkia, mutta täytyy sanoa että ei mikään vedä vertoja perinteiselle keltaiselle auringonkukalle. Nämä eri väriset jotenkin muistuttivat gerberan kukkia ja olivat huomattavasti pienempikukkaisia kuin normaalit auringonkukat. "Musta" auringonkukka (jota kasvoi pussillisesta vain 1 kpl) oli lähinnä tumma punainen ja melko hontelo. "Italian white" oli positiivinen yllätys, pensasmainen kasvutapa, yhteen varteen tuli monta todella vaaleaa kukkaa joissa melkein musta keskusta. Siron näköinen mutta vahva, sopisi hyvin taustakasviksi kesäkukkapenkkiin. Tässä lopuksi muutamia kuvia viimevuotisista kokeiluista, lajikkeet Korpikangas Siemenen auringonkukkalajitelmasta.


Auringonkukat nojailemassa aitaan ja silmäilemässä ohikulkijoita.