Kevätlaskuri

Sunnuntaina oli mukava vilkaista kalenteriin kun päivän kohdalla luki: "Kesäaika alkaa". No, täällä se ei aivan vielä ole alkanut - ainakaan puutarhassa. Ajan ratoksi selailin kuvia menneiltä keväiltä ja laskin että mikäli kevät noudattaa jonkinlaista keskiarvo-aikataulua, ensimmäisen krookuksen, lumikellon tai sinivuokon voisi hyvässä lykyssä pihalta löytää seuraavan kahden viikon sisällä. Se tuntuu aika mahtavalta! Etelämmässä sinivuokkoja onkin näemmä bongattu jo maaliskuun puolessa välissä. Oma sinivuokkopaikkani paljastui kokonaan lumen alta juuri tänään.

Kasvihuoneessa olevat multapussit ovat jo sulaneet. Taidan pian kylvää ruukkuihin syksyllä keräämiäni tähtiputken siemeniä, ehtivät vielä hyvin saada hieman vaihtelevaa kylmäkäsittelyä. Iso tähtiputkipaakku on kyllä helppo jakaa lapiolla palasiksi, mutta uusille pikkutaimille on aina tilaa. Ensimmäiset taimihankinnat olen myös jo tehnyt nettiostoksilla käytyäni. Löysin vihdoin kauan himoitsemiani Double Ellen jouluruusuja joten toimin salamannopeasti. Lähes mustanpuhuva tähtiputki Astrantia major Star of Fire oli myös täysin vastustamaton.

Niitä ja muita aarteita malttamattomana odotellessa on aika käydä pian hieman surullisemman operaation pariin. Olen nyt henkisesti valmistautunut siihen että huvimajan vieressä oleva vuosi vuodelta yhä enemmän kallistuva puoliksi laho pihlaja saa nyt lähteä. En tiedä miksi olen juuri siihen puuhun kiintynyt jo ensimmäisestä päivästä lähtien niin kovasti. Se on minulle "The Pihapuu". Eräs myrsky vei sen latvasta puolet ja juurella sammal hiipii runkoa pitkin ylös. Latvus on siinä kauniin pyöreä ja juuri hieman kallellaan olevana se on persoonallisen näköinen puu. Hieman kituvaltahan se on alkanut näyttämään eikä se ikinä ole edes marjoja tuottanut. Lohduttaudun ajatuksella että vieressä olevat marja-aroniat ja saniaiset saavat nyt ehkä paremmat oltavat ja toivon mukaan puu ei nyt kaatuessaan liiskaa alleen toista pihavalopylvästä.