Onnellinen tässä ja nyt

Ihana hetki on tässä ja nyt. Se on illalla pihalla vaikkakin hyttystenkin ininässä. Se ohikiitävä hetki kun kuumottava lämpö avaa kevätkukat äärimmilleen ja koko maailma herää eloon. Vaikka keskellä kylmää ja myöhästynyttä kevättä näytti siltä että kaikki tulppaanit ovat kärsineitä ja kitukasvuisia, lämpö ja vesi ovat ne näin kauniiksi korjanneet. 

Vallitseva tunnelma on varsin herkkä kaikkine pastellisävyineen.
Suurine ja pienine yllätyksineen.

Vihreys tuntuu räjähtävän energiselle ja sitä haluaa vain ahmia katseellaan. Juuri nyt nautin luonnon ja kukkien katselusta varmasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Jouduin reilu viikko sitten sairaslomalle kun täysin oma-aloitteisesti tökkäsin itseäni keskarilla suoraan avoimeen silmään aamutohinoissani - ja lujaa. Ajattelin sillä hetkellä että tökkäsinkö terävällä kynnellä koko silmän puhki. Kipu oli niin valtava enkä pystynytkään avaamaan silmää kunnolla pariin päivään. Silmäsärkyä pahempaa kipua en osaa juuri nyt kuvitellakaan. Muutama päivä hiljaa pimeydessä särkylääkettä popsien vailla tietokonetta, telkkaa, kännykkää, ja ylipäätään kirkasta valoa on kohtuullisen tylsää. Toisaalta huomasin että vuosia kestänyt meditointi"harrastus" on ollut hyödyllinen. Joskus hiljentyminen voi aistiärsykkeiden kyllästämälle nykyihmiselle olla aika haasteellista ja pelottavaakin. Havaitsin, että jos mitään muuta ei voi tehdä, aina voi meditoida ja aika menee silloin huomattavasti nopeammin.

 Katse on silmässä vielä hieman sumea, mutta paranemaan päin! Töitä olen jo pystynyt tekemään ja ulkonakin puuhastelemaan. Valo ei tee enää pahaa. Sen kunniaksi piti ottaa kamera kouraan ja kontata katselemassa pienimpiäkin juttuja. Lemmikit, patjarikot, jouluruusut ja kylmänkukat. Kyllä - ne kukkivat vasta nyt.

Ehkä ne vain odottivat tulevansa nähdyiksi. ♥

 

Varjohiippa