lauantai 9. toukokuuta 2015

Varoitus: suuri kevätpostaus!


 Voi tätä innostuksen määrää! Aina se iskee tähän aikaan vuodesta. Jokainen pieni ja vähän suurempikin kukka ja alku pitää taltioida hupsun lailla, aivan kuin ei olisi koskaan ennen kevättä tai narsissia nähnyt. Ensimmäisenä kukassa ´Ice Follies´kuten aina.


Oleskelualueen ympäristön työstäminen jatkuu pikkuhiljaa. Oikealla uutta kukkapenkkiä johon kärrättynä kasvilavojen vanhat mullat johon sekoitin kalkkia ja hevonpeetä. Maata ei ole kohdalla paljon ja alla kulkevat suuret männyn juuret. Ei siis mikään kovin otollinen kasvupaikka. Halusin kuitenkin saada tuosta kohtaa hankalan sotkuisen heinikon pois. Ajattelin täyttää penkin aivan täpötäyteen ns. "ongelmapaikan kasveja" eli sellaisia jotka menestyvät lähes missä vaan ja pistävät myös hanakasti rikkaruohot kuriin. Vuorikaunokki on juuri sellainen sitkeä sissi, kasvaa tiheänä ryppäänä ja taimia riittää joka paikassa. Väliin vielä ehkä hieman vaaleanpunakukkaista konnantataria. Molemmat kukkivat lähes samoihin aikoihin kesäkuussa, joten siitä tulisi mukava violetti-vaaleanpunainen yhdistelmä. Taakse pari kotkansiipisaniaista peittämään taka-alalla mahdollisesti rehottavat rikkaruohot ja aivan kivituhkan rajaan harkitsin siirteleväni rentoakankaalia reunuskasviksi. Väliin voisi laittaa myös muutaman kurjenpolven, ihan vaikka tavallista metsäkurjenpolvea, sekin on niin valtavan kaunis. Kuvan keskipaikkeilla multakasan takana kasvaa tarhakurtturuusu ´Pohjolan kuningatar´ jonka istutin viime kesänä. Se näyttää olevan melko vahvassa kunnossa joten kuinka upea se olisikaan yhdessä violettien ja vaaleanpunaisten perennojen kanssa! Viereen siirsin viime kesänä myös karvasinilatva ´Bilbon´ sekä valkoisen ja violetin kurjenkellon. Aijai mitä unelmia, voin jo mielessä nähdä miltä se kaikki näyttäisi täydessä kukassa! Sekaan vielä parit sormustinkukat. Pian täytyy päästä taimia jakamaan ja siirtelemään...


Nyt olen kuitenkin keskittynyt kitkemään, multaamaan ja lannoittamaan kuunliljakujan penkkejä.


Leikkasin tänä keväänä ensimmäistä kertaa riipparaidan ohjeiden mukaisesti ja aloin jo epäillä olikohan se vikatikki, mutta kylläpä tuo näyttää pieniä silmuja pukkaavan.


Lisää narskuja... Kukoistus monipuolistunee seuraavien viikkojen aikana.


Syksyllä istutin pienen pussillisen pikkusipulien sekoitusta ja sieltä onkin noussit minimaalisia pikkunarsisseja sekä sinisiä ja valkoisia kevättähtiä, sekä alla olevan kuvan outous jonka olettaisin olevan jonkinlainen villitulppaani.


Kirjopikarililjat alkavat myös avautua!



Esikko ja kevätlinnunsilmä.


 Kieli pitkällä seuraan hapankirsikkapuiden silmujen pullistumista. Jospa nämä kaikki olisivatkin kukkien nuppuja! Viime keväänä kukinta hieman kärsi huonosta talvesta, nyt ´Pihtipudas´ ja ´Arttula´ tuntuvat olevan vauhdissa. Tässä vielä loppuhuipennus: persianpikarililja! Oi mikä vihreä, pullea ohjuskärki maasta nousikaan ja nyt se on kasvanut näin kauniiksi. mikä ilo on seurata jotain sellaista kasvia jota ei ole koskaan aiemmin nähnyt. Persianpikarililjan lähes mustat upeat kukat houkuttivat hankkimaan yhden sipulin. Keisarinpikarililjan kanssa minulla ei ole ollut onnea, joten suhtauduin tähän hieman varauksella :)


 Ihanaa ja toivon mukaan lämmintä äitienpäivää kaikille!
Viherpiiperrys jatkukoon ja grillikausi pian alkakoon! :)

Saamani synttärilahja maailman parhaalta äidiltä.
Kakku on leivottu äidille (ei tosin tässä uunissa). ;)

17 kommenttia :

  1. Auh, minua ahistaa... sun puutarhainnostus! Tai siis kun minä en anna itselleni lupaa innostua, koska en nyt saa/ehdi/pysty menemään pihahommiin. Toisaalta ei ole ollut hirveästi vaaraakaan, mikä lie puutarhaväsymys jyllää. Kaikki jää rempalleen, pari kukkapenkkiäkin siivoamatta vielä. Sulla ihania narsisseja ja valtavasti, ja VAU miten upea uuni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinulla on SE iso projekti, joka on muuten upea kun FB:ssä etenemistä olen seurannut, valtava työ! Ei ihmekään jos nyt ei jaksa pihahommat innostaa. Luova työ vie voimia, minulla taas on maalausinnostus ollut aivan hukassa, kirja oli sen verran iso projekti. Mulla oli joku ihme väsymyt koko kevättalven mutta pikkuhiljaa on saanut itsensä käyntiin joten se talven aikana pantattu puutarhainnostus alkaa purkautua - toivon mukaan hyödyllisellä tavalla - kun joskus olen vähän laiskottelevainenkin... Eipä minullakaan ole juuri nyt varaa uusia taimia hommata, mutta onneksi jakamista ja pieniä siementaimia riittää :)

      Poista
    2. Väsymyksesi on varmasti kirjaprojektin pinnistämisen tuottamaa. Muistathan olla armollinen itsellesi. Ei tarvitse olla huolissaan siitä, että nyt ei jaksa, eikä pelätä sitä, ettei enää koskaan jaksaisi. Kyllä se sieltä taas tulee, viilinki :-)

      Poista
    3. Kiitos tsemppauksesta :) se on totta että silloin kun ei vaan jaksa jotain niin pitää antaa suosiolla olla. Tuntuu että maalaaminen jatkuu sitten kun on sille sopiva hetki.Eli jos puutarha kiinnostaa eniten niin sitten pitää vaan sen kanssa puuhata - ilolla ja kohtuudella :)

      Poista
  2. Ihania kuvia ja kivannäköinen tuo saamasi takka ;)

    VastaaPoista
  3. Voi, miten oletkin onnistunut persianpikarililjan kanssa! Minulla oli sitä viime vuonna, mutta eihän se noussut maasta, ja sitten kuulin, ettei sen pitäisikään kukkia näillä meidän vyöhykkeillä. Keisarinpikarililja taas alkaa kohta availemaan nuppujaan, mutta tuota mustaa minä haluaisin. Se näyttää aivan täydelliseltä kukalta! Minun täytyy uudelleen vielä kokeilla, jos noinkin lähellä se kukkii :)

    Mutta on sinulla vain upea piha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin vähän epäileväinen, siksi yritin panostaa istutukseen. Laitoin kuopan pohjalle hiekkaa jottei sipuli seisoisi märässä maassa, hiekan päälle hieman multaa ja pitkäkestoista lannokeraetta ja hiekansekaista multaa pinnalle. Jossain kehotettiin jopa suojaamaan paikka havuilla talveksi, sitä en tosin tehnyt. Ehkä viime talven paksuhko lumikerros suojasi tarpeeksi. Minulla taas keisarinpikarililja kukki kerran, jakautui ja teki kaksi pientä vanaa monena vuonna, sitten kaivoin sen ylös, jaoin ja istutin toiseen paikkaan eikä sen sen jälkeen enää ilmestynyt :(

      Poista
    2. Kiitos neuvoista! Kunnon suojat siis seuraavaan kokeiluun :)

      Keisari kukkii minullakin (ihan kohta) vasta ensimmäistä kertaa. Onpa kurjaa, jollei se olekaan monivuotinen ilo. Sehän on kuitenkin aika hintava, jos niitä haluaa monta. Minulla on kokeilussa vasta yksi, mutta ainakin se karkotti jo jonkin verran myyriä.

      Poista
  4. Jestas mitä tykitystä, ihanaa<3 Laitahan sitten päivitystä persianpikarililjasta, miten edistyy! Itsekin siitä monesti haaveillut, vaan vielä ei ole tullut hankittua.
    Mutta tuo uuni, miten upea!! Onko se valurautaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Ilman muuta päivittelen, ♥ kyttään silmäterääni ahkerasti joka päivä :D
      Juu, itse tulipesä on valurautaa ja hormi terästä.

      Poista
  5. Upeita kuvia. Varsin erikoisen kauniin näköinen tuo kirjopikarililja. Ja ihana uuni!

    VastaaPoista
  6. Ihana blogi ja puutarha sinulla, jään lukijaksi :)
    Ai sinulla on tuo ihana terassinlämmitin, olen pantannut vielä sen hankkimista, mutta kyllä se mitä ilmeisimmin on mun juttu kun taas sisällä läikähti kaipaus kun sen näin. Useasti en tavaran perään haikaile :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...