Kevättä ja keijuja

Keväällä riittää puuhaa ja lomaa parhaillaan vietän, joten aika on kulunut paljon ulkoillessa. Viikko sitten keväisenä iltana vanhempieni kotipihan poikki juoksi kovaa vauhtia siili. Minä juoksin yhtä kovaa perässä kameran kanssa, elämäni ensimmäisen kerran luonnossa näin siilin joten pakkohan se oli ikuistaa. Piikkipallo puikkelehti vauhdilla sinivuokkojen ja kukkivien näsiöiden lomassa, mutta sain kun sainkin muutaman kuvan. Toivottavasti takaa-ajo ei jättänyt siilille pysyviä traumoja. Puhisi ja puksutti minulle kovin vihaisena mutta rauhoittui sitten kun tajusi että en aio sitä syödä.

Sinivuokot tuovat kevään pihamaalle.

Samaisena viikonloppuna vietin synttäreitäni. Sain siskoltani aivan henkeäsalpaavan upean "Parisienne" patiokärhön jonka kukat ovat valtavat. Ilmeisesti kyseinen kärhö ei ulos istuttamista talveksi siedä, joten se täytyy talvettaa sisällä ruukussa. Kyseinen kärhö erään englantilaisen puutarhasivuston mukaan kukki kahdesti vuodessa, keväällä ja loppukesästä.

Kasvihuoneessa kesäkurpitsantaimet kasvavat kovaa vauhtia. Esikasvatuksessa myös daalioita ja gladioluksia. Vielä lumien aikaan ruukkuun istuttamani päivänliljat odottavat ulos pääsyä.

Kevätkaihonkukat muodostavat hehkuvan sinisiä kukkamattoja.

Narsissit aukeilevat yksi toisensa jälkeen. Valkokeltainen "Ice Follies" ehtii aina ensimmäiseksi. Tulppaanit odottelevat vielä omaa vuoroaan ehkä viikon.

Viikolla oli myös muutakin kuin kevätkukkien juhlaa: Keijuoraakkelini on vihdoin julkaistu! Kiitokset siitä Delfiini Kirjat-kustantamolle ♥

Tämä on projekti jonka parissa on viimeinen vuosi tullut tiiviisti puuhasteltua. Kyseessä on laatimani ja kuvittamani viestikorttipakka jossa pääosassa ovat keijut ja luonto. Pakkauksessa on 44 korttia jolla on jokaisella oma viestinsä lukijalle. Keijukorttien viesteissä korostuu lukijan yhteys luontoon, oman sisäisen rauhan ja voiman etsiminen, rohkeus ja luovuuden esiintuominen. Itselleni nämä asiat ovat aina olleet hyvin tärkeitä, joten ehkä juuri sen vuoksi nuo teemat ottivat vallan kirjoitus- ja maalausprosessin aikana. Lisäksi koen, että aito positiivisuus ja kannustus on tärkeää nykypäivän maailmassa, jossa eletään kiireen, kilpailun ja usein arvostelunkin keskellä.

Kortit on jaettu teemoittain neljään osioon vuodenaikojen mukaan. Korteissa siis heijastuu luonnon kiertokulku ja kuhunkin vuodenaikaan sopivat teemat. Kevät on syntymän, kasvun, uusien ideoiden ja kehityksen aikaa. Kesä on toiminnan, omien voimavarojen löytämisen, kukoistuksen ja hyvinvoinnin aikaa. Syksyllä kerätään satoa siitä, mitä on kylvetty aiemmin, opitaan uutta ja nautiskellaan elämästä ja uusista kokemuksista. Talven kortit puolestaan ovat seesteisempiä, silloin käännytään oman sisimmän puoleen, tutkiskellaan itseä ja kohdataan monia elämän puolia, joiden kautta sisäinen voima ja vapaus lopulta löytyy. Siinä näin pähkinänkuoressa oraakkelin tarina :)

Sammakon kohtaaminen ja jäätaidetta

Takana taas yksi ihana kevätpäivä ulkona. Eilen juuri ajattelin että enpä ole nähnyt sammakkoja vuosikausiin ja sitten heti tänään pomppi vastaan näinkin vanttera otus. Oli aika isokokoinen ja hyppeli tien yli. En tiedä onko sammakko vai rupikonna.

Uimarannalla kävin jäisessä vedessä varpaita uittelemassa. Pinnalla kellui erilaisia upeita jään palasia. Niitäkin piti tutkia kameran kanssa lähempää. Jään kuvioita katsellessa löytää sieltä erilaisia hahmoja ja kauniita muotoja. Luonnon omaa jäätaidetta :)

Keväisiä tunnelmia pääsiäisenä

Aurinkoisten puutarhatunnelmien myötä toivotan iloista pääsiäistä kaikille blogini lukijoille! Vapaapäivät ovat menneet ulkoillessa, haravoidessa, haaveillessa ja tietysti kukkien kanssa puuhaillessa.

Posliinihyasintit ovat avautuneet entisestään.

Krookusringit muistuttavat siitä minne syksyllä narsissit istutin.

Luonnon luomia täydellisiä muotoja voi ihastella keisarinpikarililjojen kautta.
Aikainen kasvu muistuttaa vihreää ruusua.

Kuihtunutkin voi olla kaunista.
Talven jälkeen kuutamohortensian kuivuneet kukat ovat kuin keijujen siipiä.

Ensimmäiset sinivuokot kukkivat etupihan metsässä.

Krookusrivi aidan vieressä erottuu vielä elottomasta ruohikosta.

Linnuilla on menossa kevärkonsertti joka kaikuu puiden katveessa.

Puutarha herää...

Pitkän talven jälkeen alkaa pihamaani heräillä kevääseen.

Kevätauringon säteet paljastavat narsissien kasvun.

Pieni alppiruusu suunnittelee kukoistusta.

Köynnöshortensia selvisi toisesta talvestaan ja jatkaa kierrostaan suuren männyn rungon ympärillä.

Syvän violetit gladiolukset malttamattomina kasvoivat jo pussissa. Nyt ne pääsivät kasvihuoneeseen.

Siskoltani perjantaina nimipäivänä saatu ruukullinen helmililjoja koristavat myös kasvihuonetta.

Ihania pieniä hetkiä luonnon kanssa! Viikonloppu on ollut kaikin puolin upea, kesäinen ja rentouttava. Kevään ensimmäiset kylvökset on tehty. Minipaprikaa, kaunopunahattua, patiokesäkurpitsaa... Eilen ensimmäistä kertaa laitoin tomaattia (lajike: Money maker) kasvamaan siemenestä. Kylvöaika ilmeisesti tomaateilla on maalis-huhtikuun vaihteessa, joten ovat nyt pari viikkoa myöhässä, toisaalta niin on ollut kevätkin. Kaiken lisäksi kuukalenterista tarkistettuani, eilen oli senkin puolesta optimaalinen päivä laittaa kasvu alkuun. Tietoa kuun vaiheista ja sen vaikutuksesta löytää mielenkiintoisesta kirjasta: Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa (Yläkuu kustannus). Varmasti monelta puutarhaharrastajalta tämä kirja jo löytyykin :) jos ei, niin suosittelen lämpimästi.

Romppala Maalla-lehdessä

Tänään ilmestyneessä Maalla-lehdessä 2/2011 on juttua puutarhastani. Kipaiskaa ostamaan omanne lehtipisteestä jos kiinnostaa :) Mukavan keväinen ja värikäs numero kaikin puolin ja ihania kuvia. Täytyy illalla töiden jälkeen syventyä oikein kunnolla lukemaan kaikki jutut läpi.

Tänään onkin ihanan aurinkoinen päivä ja lumet sulaa kovalla vauhdilla. Viiru haluaisi varmaan omat aurinkolasit...
Liian kirkasta, mä en näe mitään!


Viime vuonna tähän aikaan oli jo kasvihuoneessa täysi tohina, nyt en ole vielä edes kevätsiivousta päässyt aloittamaan. Jospa ensi viikonloppuna?

Kevään haaveiluja ja siemenhankintoja

Kevät jo kutkuttaa viherpeukaloita kautta maan. Niin ainakin uskon. Itselläni syyhytys alkoi jo muutama viikko sitten, kylväessäni ensimmäiset basilikan ja kelloköynnöksen siemenet ikkunalaudalle, vaikka maisema näyttää valkoista. Basilika kasvaa jo kohisten, mutta kelloköynnös tunnetusti hitaana heräilijänä näyttää vasta vain yhtä pientä muutaman millin itua. Saa nähdä kuinka käy. Viime vuonna aloitin sen kasvattamisen vasta huhti-toukokuussa. Köynnös kasvoi syksyyn mennessä reilun parin metrin mittaan kaariportissani ja teki runsaasti lehtiä. Yhtään kukkaa eikä edes nuppua ehtinyt tosin ihastella.

Tämän kevään siemenhankinnat on jo tehty, suurin osa Korpikangassiemeneltä. Yksivuotisista kesäkukista kokeiluun menee pioniunikot, kirjokakkara, sarjasaippoa, neidonkukkaa ja koreatörmänkukkaa. Monivuotinen kaukasiantörmäkukka olisi upea näky jos sen saan kasvamaan. Tarttuipa mukaan myös yksi upea "Akita" daalia. Sinisievikkiä ajattelin kylvää kivikkokukkapenkkien reunoille monivuotisten hopeahärkkien kesäkaveriksi. Hyötykasveista hankin ruukkukasvatukseen patiokesäkurpitsaa ja minipaprikaa, joka näyttää kuvassa ainakin todella suloiselta. Kasvihuoneen viereinen pieni betonilaatoitettu alue on kesällä aina mukavan lämmin paikka ruukuille ja siitä ne saa helposti aina siirrettyä yöksi kasvihuoneeseen jos näyttää yö liian kylmälle. Toivon mukaan ensi kesänä saan sieltä keräillä keittiöön tuoreita antimia.

Lähikaupasta löytyi yrttipakkaus jossa siemenet, ruukku, multa ja yrttisakset. Kätevät moniteräiset, terävät sakset joilla voi silputa yrtit aivan hienoksi. Erikoisten saksien takia lähinnä paketin ostin, mutta tulipa tänään jo persiljatkin kylvettyä kun ovat myös niin hitaita itämään.

Anttilasta tarttui taannoin nettikaupan kautta mukaan vaaleanpunaisen "Halls Pink"-päivänliljan juurakoita (6 juurakkoa vain 4,90€) jotka jo paketissa kasvoivat kohisten, joten istutin ne heti ruukkuun kevättä odotteleman. Ihanan keväistä vihreyttä...

Työpöydälläni puolestaan viheriöi hyvin talvehtinut jalohortensia uusine suurine lehtineen, ja äskettäin kukki myös viime Halloweenina siskoltani lahjaksi saatu valkoinen amarylliksen sipuli. Sen suhteen jo heitin toivoni joskus joulun jälkeen, ja kun niin tein, alkoikin se yllättäen kasvaa (Pieni kasvien uhkailu siis ilmeisesti kannattaa? ;) Täytyy kai ensi kesänä käydä pioneita kiristämässä...). Amaryllis kukoisti loistokkaasti kahden vantteran kukkavanan voimin. Itse kukat olivat suurimmat mitä olin ikinä eläessäni nähnyt. Kummassakin vanassa 4 kukkaa ja jokainen halkaisijaltaan ainakin n. 30 cm.

Viirukin jo malttamattona odottaa kevään tuloa: "Joko se tulee? Joko?!?!" Tässä hän tiirailee isän ja äidin luona ikkunasta ulos. Selvennyksenä siis vielä, että Viiru asuu kotitalossamme (eikä Romppalassa) kun on sen ottanut kodikseen. Koska "kotitoimistoni" on vielä täällä ja pääsen varsinaisesti muuttamaan vasta ensi kesänä, tulee joka päivä paljon Viirun kanssa aikaa vietettyä, hän on meidän kaikkien yhteinen mussukka :)

Tässä istutaan rappusella valppaana haistelemassa joko keväiset tuulet puhaltavat.

Sitten kun alkaa vahtiminen väsyttää, pitää ottaa rennosti ja poseerata mahdollisimman söpösti ;)

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! ;)

♥ Ystävänpäivänä ♥

Pakkasen paukkuessa ulkona,
hyvät ystävät lämmittävät sydäntä.
♥ Iloista ja romanttista ystävänpäivää kaikille! ♥

Talven pikaruokaa: Kasvissosekeitto

Syksyllä ja talvella tulee useasti tehtyä kasvissosekeittoa joka on ihanan pehmeää, lämmittävää ja ehdottomasti mailman nopein ja helpoin ruoka mitä pystyy tekemään. Valmistukseen ei mene kuin 5 minuuttia. Minulla joka kerta keitosta tulee hieman erilaista kun oman maun mukaan aineksia sinne heittelen ja riippuen kuinka runsaalla kädellä mausteita laittaa, mutta aina on ollut yhtä hyvää. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että parhaaseen kasvissosekeittoon tarvitset:

1 pss pakastevihanneksia (herne, porkkana, kukkakaali, papu) tai keittojuureksia
1 rkl kuivattua sipulia
4-5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
4 rkl paseerattua tomaattia
3 rkl ruokakermaa
1-2 tl paprikajauhetta
2 tl kuivattua persiljaa
½ tl curry mausteseosta
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ainekset kattilaan, keitetään 5 min ja soseutetaan. Annoksesta riittää hyvin 2-3 hengelle.

Sitrus-juustokakku

Pari viikkoa on tullut vietettyä utuista hiljaiseloa hautautuneena peiton alle kun varoittamatta nurkan takaa iski tauti joka ehkä oli sikainfluenssaa. En ole varmaan koskaan ollut niin sairas kun kuumekin kohosi ensimmäisellä viikolla 40 asteeseen, mitä ei koskaan ennen ole tapahtunut. Rakas Viiruseni koitti piristää sairasta mielialaa tuomalla rappuselle ihan itse metsästetyn lumikon raadon, kyllä kisu olikin siitä pitkään ylpeä ja kehua piti kovasti tuosta uroteosta.

Nyt on lämpöä enää vähän päälle 37 ja yskä. Olo on kyllä paljon virkeämpi, aivotkin taas toivon mukaan (ehkä?) toimii ja pikkuhiljaa pystyy palailemaan töidenkin pariin. Toinen hieno juttu tervehtymisessä on että nyt pystyy pitkästä aikaa taas jopa syömään! Ei enää pelkkää teetä ja mehua! Sairaana ollessa havaitsin kuinka järkyttävä määrä tulee telkkarista ruokaohjelmia. Kuka terve ihminen pystyy ne kaikki katsomaan? Juustokakkuja vilisi ohjelmissa jonkin verran ja kun jääkaapista löytyi purkki appelsiinituorejuustoa, kehittelin tänä iltana oman juustokakkuversion. Maisteltu on ja hyväksi todettu, joten uskallan nyt jakaa reseptin muillekin kokeiltavaksi ;)


Sitrus-juustokakku

Pohja:

1 pkt valmista pakastemurotaikinaa

Täyte:

1 prk (200g) Viola appelsiinituorejuustoa
1 prk (200g) Viola maustamatonta tuorejuustoa
1 prk Valio Creme Fraichea
1-1½ dl sokeria
2 tl vaniliinisokeria
1 sitruunan raastettu kuori
½ sitruunan mehu
2 munaa

Painele murotaikina noin 30cm halkaisijaltaan olevaan kakku- tai piirakkavuokaan. Notkista tuorejuustot ja ranskankerma vatkaamalla ne sekaisin, lisää sokeri, vaniliinisokeri, puolikkaan sitruunan mehu ja yhden sitruunan raastettu kuori. Lisää joukkoon vatkaten 2 munaa. Kaada murotaikinapohjan päälle ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa 30-35 min. Nautiskele jäähtyneenä kuuman teen kera.

Uutuuden viehätystä ja maa-artisokkia

Viimevuosina olen oppinut jostain syystä nauttimaan uuden vuoden alusta täysin uudella tavalla, ja odotan sitä joka kerta suuresti. Eihän kyseessä ole muuta kuin numeron vaihtuminen kalenterissa, mutta ehkä sillä on enemmän psykologinen merkitys monelle meistä. Vuoden vaihtumista voi pitää pienenä välietappina jolloin on aika ottaa pieni hetki muistellakseen edellisen kuluneen vuoden tapahtumia ja odottaa sitä suurta tuntematonta mikä tuleva vuosi tulee olemaan. Tuoreus, uusi alku, ehkä jopa jonkinlaisen elämänmuutoksen toteuttaminen, ja kohonnut motivaatio eri asioihin saavat ihmisiin vauhtia.

On ilo odottaa tulevaa kevättä, kuvitella se kevään ensimmäinen kävelyretki jolloin löytyy ensimmäiset leskenlehdet ja kohta sinivuokot. Siitä se kesä taas saa alkunsa. Ennen omaa puutarhaani suorastaan inhosin kesää (vaikka en edelleenkään kuumuudesta pidä) ja kevät oli melko yhdentekevä ajanjakso, syksy oli aina minulle ”SE” vuodenaika. Nyt kaikki on toisin ja kevät onkin yksi vuoden kohokohdista vaikka talvista joulun aikaa ja odotusta tunnelmointeineen aina edelleen innolla odotan. Lapsena joulun olisi toivonut jatkuvan vielä pitkälle tammikuuhun, nyt jo innolla siivoan kaikki koristeet piiloon.

Kasvihuone täynnä pieniä taimia kesäkuussa 2010

Tein myös nyt omat heräteostokseni tänään uuden vuoden kunniaksi Exotic Gardenista. Mukaan tarttui mm. Koreanyrtti-iiso 'Liquorice White', sitruunan makuinen Chilipaprika 'Hot Lemon', rohtokuirimo, lehtoakileija ’William Guinness, harmaakäenkukka 'Atrosanguinea' sekä pari erilaista papua: taitepapu 'Safari' ja vahapapu 'Mont D'or'. Otin myös pakkauksen valkoisia freesian mukuloita, niitä olen aina halunnut kokeilla, freesiat ovat niin kauniita ja tuoksuvat ihanalle.

Maa-artisokan pauloissa

Nyt kun kerrankin VIHDOIN löysin myös maa-artisokan mukuloita, oli niitä heti pakko tilata. Oman pihan kivikossa saattaa sen kasvattaminen olla jokseenkin haasteellista, joten suurimman osan annan varmasti äidilleni, jonka mökillä on perunamaa ja muhevaa multaa. Muutama toki pitää omalle pihalle myös laittaa, ainakin kokeeksi ja toivoa parasta!

Jo jonkin aikaa olen maa-artisokkaa metsästänyt puutarhaliikkeistä, mutta tuloksetta. Olen huomannut että eritoten Englantilaisissa puutarhaohjelmissa on maa-artisokkaa kovastikin kehuttu ja harmiteltu sen vähäistä käyttöä. Ehkäpä muissa maissa sitä kasvatetaan kuitenkin loppujen lopuksi enemmän kuin Suomessa? Itse en ainakaan siihen ole pahemmin törmännyt, vaikka sen kuulema pitäisikin talvehtia hyvin myös Suomessa.

Kyseessä on auringonkukan sukulaiskasvi jolla keltaiset, noin 10cm läpimitaltaan olevat auringonkukkamaiset kukat. Koristeellisuutensa lisäksi niitä kasvatetaan mukuloidensa vuoksi, samalla tavalla kuin perunaa, ainoastaan maa-artisokka on monivuotinen, eli sen saa jättää rauhassa kasvamaan ja leviämään kasvupaikalleen. Satoa voi korjata syksyllä tai jopa keväällä maan sulettua. Ilmeisesti mukulan maku on parempi ja makeampi keväällä talven jälkeen.

Maa-artisokkaa voi käyttää perunan tapaan vaikkapa pataruoissa tai siitä voi valmistaa esim. sosekeittoa. Eurooppaan se rantautui Pohjois-Amerikasta n.1600-luvulla. En osaa kuvitella miltä se maistuu, koskaan en ole maa-artisokkaa kokeillut, mutta uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoinen. Jossain myös kerrottiin, että kerran maa-artisokkaa istutettuaan, ei se kasvupaikaltaan edes noston jälkeen häviä, sillä pikkuruisia sivumukuloita jää kuitenkin ”vahingossa” maahan odottamaan tulevien vuosien uutta kasvua. Lisäksi sitä kehutaan helppohoitoiseksi ja sen pitäisi olla melko vaatimaton kasvualustansa suhteen.

Nämä termit tietysti houkuttavat minua kovasti, sillä koko pihani luontainen kasvualusta on todellakin vaatimatonta sanan suurimmassa merkityksessä. Toisaalla suositellaan kasville syvämultaista ja kompostipitoista kasvualustaa hyvän sadon takaamiseksi, mikä on kyllä aika luonteva oletus. Minulle termit ”syvämultainen” ja ”kompostipitoinen” eivät kyllä vastaa ”vaatimatonta kasvualustaa” vaan lähinnä ”paratiisia”. Kun ottaa myös huomioon että maa-artisokan tulisi tehdä paljon maanalisia mukuloita ja itse kasvin maanpäällinen korkeus on jopa muutaman metrin, eipä sitä aivan kivikkoon kannata istuttaa.

Aion ehdottomasti ottaa tulevan kesän yhdeksi blogissa raportoitavaksi kohteeksi maa-artisokan menestymisen omalla pihallani sekä äitini kesäpuutarhassa. Siinä vaiheessa tietysti luonnollisesti todetaan kuinka äitini pihalta tulee mahtavia kullanarvoisia jättimukuloita ja omaltani joitain tunnistamattomia näivettyneitä juuren tapaisia pätkiä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Pitää taas käydä rautakangella piha läpi ja löytää sopiva kolo! ;) Tai sitten istutan ne kohopenkkiin suosiolla paraatipaikalle ritarinkannusten viereen *naurattaa*, siellä ne tuntuu perunatkin kasvavan. Kun saan kotoa kompostimultaa vuosittain, niin saan samalla aina syksyllä ”kitkeä” myös perunoita milloin mistäkin… Viime kesänä pottuja kasvoi mahonian vieressä…

Lopuksi muutamia kuvamuistoja viimevuoden alkukesältä.

Nuoren purppuratuomen kukintaa toukokuun lopulla. Taustan turvepenkissä kasvaa erilaisia havukasveja, kuunliljaa, lemmikkiä, kevätkurjenmiekka, laikkukirjokanukka, taikinamarjaa, konnantataria ja yksi minikokoinen alppiruusu.