Puunkerääjä

Olo on kuin lapsella jouluna - niin kova hysteria ja lapiointi oli tänään täällä päällä!

Ja syyt selviävät kuvista...

Tänään tuli taannoin Paratiisin Taimitarhalta tilaamiani taimia... PUITA!
Niin kuin täällä ei olisi tarpeeksi puita. :)

Onneksi mukaan mahtuu vielä kaikkea vähän pienempää ja erityistä ♥

Hyviä, suuria ja tukevia taimet olivatkin - kuten aina.

 Tundrapaju Yalta joka tekee keväisin punaiset pajunkissat
♥ uuh, ihanaa odotettavaa ensi kevääksi ;)

 Kauan himoitsemani sulkahernepuu meni kaveriksi jo useamman vuoden kasvaneelle riippahernepuulle.

Jottei tuntisi oloaan niin yksinäiseksi.

 Istutin sen tästä muutaman metrin päähän vasemmalle "juttuseuraksi". ;)

Nythän on viimeaikoina paljon kohuttu siitä havainnosta että puut osaavat viestiä keskenään.

Itse olen sisimmässäni aina uskonut että tottakai kaikki elävä on yhteydessä keskenään, myös kasvit vaikka me ihmiset emme korvillamme jotain kuule tai välttämättä silmillämme kaikkea näe. Jotkut viihtyvät vierustovereidensa kanssa ja toiset ei. Vähän niin kuin me ihmisetkin. :D Toivotaan että nämä hernepensaspuut löytävät nyt toisistaan sielunkumppanit.

Pensaskirsikka Pohjolan helmi rungollisena pääsi uuden cottage garde-penkin keskelle. 

Muutama nuppu oli jo auki. Luotan että pölyttäjiä riittää, sillä samalla pihalla kasvaa kuitenkin muitakin kirsikkapuita.

Dessertnaja marjapihlajan istutin mustan pergolaportin läheisyyteen.

Maahan pääsi myös pikkukeijuangervo Nana sekä kultaherukkapensas.

Tulppaaneja tulossa jonkin verran! 

Hyasintit eivät olekaan kuolleet, nousevat vain hieman myöhemmin. Ihania alkuja!

Persianpikarililjat pitävät vielä jännitystä yllä, mutta en vielä heitä toivoa niiden suhteen. Kaikki tuntuu olevan hieman myöhässä tänä keväänä. Lämpöaaltoa odotellessa... :) 

Iloitaan uusista aluista ja uusista ystävistä - puisevista ja vähemmän puisevista.