Lavatarha- ja multamietteitä

Omassa pienessä hyötytarhassani kasvatan vuosittain herneitä, papuja, sipulia, persiljaa, salaattia, jonkin verran perunoita ja kurpitsaa. Tämän kuvan etualalla tosin pieni rypäs miekkaliljoja. :) Kasvihuoneen vieressä kannelliset lavat ovat olleet kovassa käytössä monta vuotta. Kesäkurpitsa on kaunis hyötykasvi vaikka ruukussa kasvatettavaksi kun valitsee tarkoitukseen sopivan lajikkeen.

Olen aina ollut lähinnä koristekasvien ystävä, mutta viime vuosina halu laajentaa hyötyviljelypuolta on kasvanut entisestään ja nyt into alkaa olla jo siinä pistessä että kevääksi on suuria suunnitelmia. Asiaa ei yhtään helpottanut että vihdoinkin koko muusta maailmasta jälkijunassa ostin Lavatarhuri-kirjan joka on todellakin THE puutarhakirja jossa on niin paljon tietoa että ylisanoja ei tarpeeksi löydy. Mutta senhän jo suurin osa teistä tietää, kun olette sen jo varmasti lukeneet. Tuon kirjan rinnalla kaikki muut hyötytarhakirjat ovat ihan paperia. Paitsi tämä Keittiöpuutarha -kirja jonka joskus kirpparilta löysin. Se on suuri aarre!

Se on kovin englantilainen ja ihana kaikkine päärynätunneleineen, muotoon ohjattuine herukoineen ja espelier-aitoineen. Kaikkien toteuttamiseen myös selkeät ohjeet ja hauskasti avautuvat tuplasivut. Jos joskus tämä kirja tulee vastaan niin kannattaa napata. Kirjakaupoista sitä ei taida enää löytyä. Juuri nyt se olisi hyvin ajankohtainen kirja, sillä säleikköomenapuiden ja herukoiden kasvattaminen taitaa tulla pikkuhiljaa täälläkin muotiin. Hyötytarhan halutaan olevan monesti myös potagermainen ja kaunis.

Lavatarhuriin palatakseni... Suunnaton ilo valtasi mieleni kun tajusin: vuohenputki ei ole enää uhka vaan mahdollisuus! Ilmaista lannoitekatetta mielin määrin! Sitähän minulta löytyy. Eli kitkemisestä tulee minulle huomattavasti mielekkäämpää ensi kesänä kun käyn poimimassa nuoret vuohenputket hyötylavojen katteiksi (ilman juuria tietty). Apilaa ja nokkostakin kyllä löytyy joten niistä ei ihan heti pulaa tule. Ruohosilppuakin tulee ihan mukavasti ja keräävä leikkuri löytyy.

 Tämä yksi ongelma-alue on kokonaan vuohenputken ja pikkutalvion valtaama. Keväällä talvio on tosin kaunis kun mitään muuta ei vielä kasva. Kevätkaihonkukkia pilkistää seasta.

Itseäni ei oikein jaksa innostaa sellainen hieman kertakäyttöinen ja isolla rahalla toteutettu hyötytarha johon raahataan vain pelkkää turpeista pussimultaa ja vaihdetaan uutta tilalle sitten kun siinä ei enää mikään kasva. Juuri senkin takia on tärkeää oppia vaalimaan niitä lavoja siirtämällä sinne savea, matoja, hiiltä, elävää ainesta ynnä muuta, jotta se maa todellakin alkaa elää vuodesta toiseen. Siihen tuo kirja antaa täydelliset ohjeet jopa sekoitussuhteineen. Pussimultaa joudun kyllä toki hankkimaan hyötytarhaankin nyt aluksi pienen osan jotta saan homman käyntiin, koska hevonkakka- ja lehtikompostini sisältö ei varmasti riitä kaikkialle kun tarve tämän kokoisella pihalla on aika suuri.

Suuressa innossani siskoltani juuri kysäisinkin että saankos tulla ensi keväänä kaivamaan teidän takapellolta pari ämpärillistä savea. Hän tuumasi, että hae vaikka koko pelto! Siinä missä joillekin savi on riesa, tällä kallioisella pihalla se on mullan osana tärkeää jos halutaan pidättää paremmin kosteutta. Viime kesänä sen huomasin uudella "cottage garden" -alueella jossa oli hieman savinen maa. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Miksi aina turvetta?

Yksi aika iso ero jonka olen huomannut Suomalaisessa ja Englantilaisessa puutarhanhoidossa on turve. Suomessa lähes poikkeuksetta myytävät pussi- ja taimimullat ovat kovin turvepitoisia, mutta Englannissa puhutaan aina lähes poikkeuksetta "peat free compost", eli turvevapaa komposti. Taimimultana käytetään aina kuohkeaa ja ilmavaa lehtikompostimultaa jonka seassa hieman hienoa soraa/karkeaa hiekkaa, joka pitää huolen että herkän pikkutaimen juuret saavat kasvaa ilmavassa ja läpäisevässä alustassa. Katselin hiekoitusmurskepussia jo sillä silmällä että siinähän olisi aika hyvää matskua.

Kevät, ruukutuspöytä, orvokit... Voi, kuinka niitä jo kaipaan!

Omat turvemultaa turveruukussa -taimikasvatukseni ovat päättyneet usein aika surkeasti joten olen suorastaan alkanut pelätä turveruukkuja ja pitäydyn suosiolla muovissa. Toki turveruukku on ehkä kauniimpi, mutta meikäläisen käsissä niistä tulee nopeasti elottomia koppuroita vaikka kuinka yritän muistaa kastella. Pussissa myytävän taimimullan kanssa olen myös hieman epäonnistunut, joten nykyisin sekoitan itse taimimullaksi luomu mustaa multaa ja siihen noin puolet hiekkaa, ehkä vielä vähän perliittiä lisäksi. Kaikki kasvoi todella hyvin.

Kurpitsankukkia kesäauringossa.

Olen pikkuhiljaa oppinut ajattelemaan pussimultaa enemmänkin maanparennusaineena, ei niinkään suorana kasvualustana, koska jos maahan ei lisää mitään muuta kuin kaupan pussimultaa, muuttuu se ajan myötä tällaisen kallioisen pihan kohopenkissä vettä hylkiväksi koppuraksi jossa ei matoja vilahdakaan. Tällä puheella en halua missään nimessä dissata säkkimultaa, sillä se on tarpeellista, mutta se jatkuva turpeen syötäminen maaperään ei vaan omalla pihallani ole hyvä ja toimiva juttu. Amerikassa puolestaan käytetään kookoskuitua siinä missä täällä turvetta, koska se on siellä päin maailmaa ekologisempi vaihtoehto kuin turve. Suomalaisittain ajateltuna toisaalta kookoskuidun raahaaminen tänne toiselle puolelle maailmaa ei ole kuljetuksen vuoksi ehkä kovin järkevää.

Toivon kovasti että Suomessakin saataisiin valikoimiin joskus turvevapaata kompostia tai kasvualustaa markkinoille. Ehkä ongelmana on kustannukset? Yritin etsiä netistä ja ainoa tulos oli yritys Kiteen Mato ja Multa Oy joka käyttää raaka-aineena näemmä järviruokoa ja ruokohelpeä. En ole tosin koskaan heidän tuotteitaan kokeillut, joten en osaa sanoa sen suhteen mitään.

Ehkä meilläkin multamarkkinoille tulee joskus monipuolisempia vaihtoehtoja. Briteissä, joka on varmaan maailman innokkain puutarhamaa, koko turveasia on jakanut näköjään puutarhureita kahteen kastiin turpen puolesta ja vastaan. Yksi mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyi Permaculture-sivuilta.

Siinäpä hieman mietteitä tälle päivälle. Tulipas tästä pitkä teksti. Join päivällä tavoistani poiketen kupin kahvia, se aktivoi aivoja kai vähän liikaakin. :-P Mainittakoon vielä lopuksi että tämä postaus on ihan omia pohdintoja, joten kyseessä ei siis ole minkäänlainen sponsoroitu postaus kirjojen eikä multien osalta, eikä mikään sen painavampi kannanotto. :D

Olisi kiva kuulla mietteitä onko sinulla itselläsi joku kaikkein paras maanparannuskonsti jonka nimeen vannot vuodesta toiseen?

Ihanaa satoa omasta maasta ♥