Oi ihana toukokuu

Kevät on aikaa jolloin monet puutarhaunelmat joko toteutuvat tai murskautuvat. Juuri nyt kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi, kaikki tuntuu olevan pelkkää paratiisia. Kaikki mahdollinen ja mahdoton on räjähtänyt täyteen kukoistukseen. Suurella vaivalla ja voiman ponnistuksilla toissa syksynä siirretty rautatienomenapuu teki viime keväänä kiitoksena uudesta kasvupaikasta muutaman kukkatertun ja jopa kolme omenaa. Nyt se on suuri valkoinen pilvi, ylitäyteen ahdettu tuoksuva kukkapommi. Henkeä haukkoen ja kiitollisena sitä olen ihaillut joka ikinen päivä. Sillä on paksu hitaasti kasvanut runko, vahvat ja hillittykasvuiset, melko vaakatasoiset oksat.

Hyvin kosteutta ja ravinteita pidättävä savensekainen multamaa teki taikoja. Aiemmin puu oli paahteisella paikalla kasvihuoneen vieressä. Aloittelevana viherpiipertäjänä yli 10 vuotta sitten istutin sen huolella suoraan kaupan pussimultaan paremman maan puutteessä ja aikamoista kuivaa höttöä juuripaakun alla oli, eikä mitään elämää, ei juurikaan matoja. Oppirahat on maksettava ja kun tekemisen varmuus ja tiedot maanparannuksesta karttuvat, on paras tarttua heti lapioon kovalla kädellä - syteen  tai saveen. Se palkitsee. Eikä hyvin palaneesta hevonlantakompostista ainakaan haittaa ole. ;) Se tuntuu olevan kaiken avain.

Sipulikukkien ihanuus on juuri nyt valloillaan. Vannon että syksyllä istutan puutarhaan lisää hyasintteja. Vaikka sisällä en niiden tuoksua allergisena siedä, ulkona vahvatkin tuulahdukset tuntuvat taianomaisilta ja katoavat kevättuulen mukana laajalle alueelle miedoksi lumoavaksi aromiksi. Ihana tuoksu leijuu koko pihavajan ympäristössä kun 9 tanakkaa hyasinttia avasivat kukkavanansa. Valkoista, keltaista ja lohenpunaista. Sade yllättäen venäytti ne pitkiksi ja kaatoi maahan, joten nyt osa saa olla leikkona huvimajan maljakossa.

Kevät on tunteita täynnä ja niin ihanaa on aistia luontoa joka päivä suurella kiitollisuudella. Tuntuu että herää eloon jonkinlaisesta masentavasta talvikoomasta kun pääsee kaivamaan ylös kiviä ja kaavailemaan uusia istutusalueita. Lavat tarjoavat lautaselle jo salaattia, retiisiä, tilliä ja sipulinvarsia. Blogipäivitykset lienevät harvan sorttisia kun lapio heiluu vauhdilla ja tietokoneella tulee oltua vain työasioiden puolesta, mutta Instagramin puolella jaan pihahetkiä melko tiuhaan.

Oma Piha-blogin puolella myös pari viimeisintä postausta toukokuulta:
Pystykiurunkannusten kukintaa

Kevätpuutarhan sipulikukkia

Lavatarhassa alkoi jo sadonkorjuu

Loppuun vielä näkymä viimeisilmmältä kaivuualueelta jonka otin työn alle. Vajalle johtavan polun vierellä on ollut turhaa nurmisuikaletta joten se on nyt kaikki kuorittu ja systemaattisesti on tullut kaivettua maasta niin tiiliskiviä kuin melko isojakin kivenlohkareita - mutta sehän tietää vain uusia istutuskuoppia! Kuusiaidasta ja suuresta männystä huolimatta maa on yllättäen melkoisen täydellistä ja jotain kivaa maanpeitettä siihen voi suunnitella. Musta säleikkö siirrettiin myös kauemmas (siksi yksi nojailee vajaa vasten) jotta viime syksynä ylättäen laajentunut istutusalue pääsee oikeuksiinsa. Paljon pohdittavaa, siirrettävää, taimia jaettavana ja istutettavana! Nautitaan keväästä ja kukoistavaa matkaa kesäkuulle. ♥