Kevätmuistoja sinisestä kukka-aallosta

Sininen on yksi lempiväreistäni puutarhassa. Onhan vajani ja huvimajakin sinisellä maalattu. Jossain vaiheessa maalasin myös kaikki ruostuneet pihalyhdyt sinisellä spraymaalilla. Sininen vain jotenkin sopii niin hyvin luontoon ja kukkien rinnalle. Se sointuu vihreän kanssa ja luo kontrastia niin valkoiselle, keltaiselle kuin pastellisävyille.

Tulipa sitä kerran istutettua vahingossa punaisenkin kanssa ja vaikka se onkin aika raju yhdistelmä, siihen silmä kiinnittyy heti.

Helmililjat/helmihyasintit (Muscari) ovat vallanneet alaa kivituhkapolun reunalta. Sininen aalto sai alkunsa syksyisestä kukkasipulialesta jossa jostain syystä oli jäljellä enää ulosheittohintaan helmililjapakkauksia ja niitä sitten intouduin hamstraamaan. Toissa syksynä jatkoin kukka-aaltoa sekoituksella jossa on sinisiä ja valkoisia helmililjoja ja nyt viime syksynä istutin taas metrin pätkän - tällä kertaa vaaleansinisiä. En nyt juuri muista lunttaamatta lajiketta mutta keväällä se taas muistuu mieleen mitä tuli maahan kuopattua. Istutus meni nyt syksyllä vielä niin myöhään että maa oli jo vähän kohmeessa mutta onneksi oli tallessa yksi sula multapussi jolla peitellä pienet aarteet. :)

Sininen erottuu mielestäni ihanasti keväänvihreiden saniaisten ja hempeiden lemmikkien rinnalta. Takaa kurkottavat jalopähkämöt peittävät lopulta alleen Muscarien kuihtuvat lehdet. Sininen on muuten nyt myös Pantonen vuoden 2020 väri, sävynä "Classic Blue", joka muistuttaa farkunsinistä. Itse en juurikaan seuraa väritrendejä koska mielestäni puutarhassa ei ole juuri järkeä liiallisille trendivillityksille. Puutarhan luomisessa menee kuitenkin useita vuosia, joten värien tulee miellyttää lähinnä omaa silmää kestävällä tavalla ja toki sointua sopivasti tontin muihin rakenteisiin. 

Huvimaja on maalattu sinisellä mustikan sävyllä ja pihavaja vaaleammalla sinisellä. Joskus jos huvimajan alaosan maali rapistuu, maalaan sen ehkä uudelleen mustalla. Buddhan jalusta on sekin syntynyt vahingossa kun kaivuun seurauksena on tuosta kohti löytynyt lohkare joka on ehkä jonkun rakennuksen vanhaa kivijalkaa. Se kun on kerran pystyyn saatu yngerrettyä niin siinä se pysyy ja päälle löytyi aikanaan omasta takaa tuo sopiva liuske päälle. :)

Helmililjojen kukka-aallosta on sekin hyöty että kun kukia on paljon, niitä raaksii myös poimia maljakkoon keväisten kimppujen joukkoon. Muscarin sipulit eivät siitä kärsi kun energiaa on vielä lehdissä. Paremminkin on ihan hyvä asia vähän poima sieltä sun täältä jotta kukkavana ei vie kaikkia ravinteita. Kuitenkin ne joutuu katkomaan ennen siementen kehittymistä.

Kevään parhaat hetket ovat aina käsillä kasvihuoneessa pieniä kukkakimppuja sitoessa.

Toinen sininen kukka-aalto puutarhassani on aikaisin keväällä kun kevätkurjenmiekat ponnistavat hedelmäpuiden juurilta yksinä kaikista aikaisimpina kevätkukkijoina. Vuosien varrella olen istuttanut paljon kevätkurjenmiekkoja mutta ne ovat yksi toisensa jälkeen hiipuneet ja kadonneet. Tämä muheva paikka paratiisiomenapuun juurella on osoittautunut parhaaksi paikaksi. Kasvualustana on kuohkea lehtikompostimulta, pohjalla savensekaista parannettua puutarhamaata ja luonnollisesti omenapuulle on levitetty hyvä kalkitus josta kukkasipulitkin samalla hyötyvät. 

Kevättalvella hedelmäpuita varten hangelle kylvetty tuhkakerros säätää myös maan ph:ta ja ravitsee sipulikukkia. Viime keväänä totesin kuinka nämä siitä nauttivat. Kukinnan jälkeen kasvoivat pitkät lehdet jotka olivat kuin sipulinvarsia ja noin 30cm mittaisia. 

Näiden kevätmuisteloiden myötä mukavaa viikonloppua! Täällä jo kovaa vauhtia selaillaan siemenkuvastoja ja tiedän että moni muu tekee sitä samaa. Nautitaan siis tulevien hetkien - sinisten, tai aivan muunväristen - suunnittelusta! ;)