Viiru muistoissamme ♥

Takana on surullinen viikko. Tiistaina 2.2. jouduimme hyvästelemään viimeiselle matkalleen rakkaan perheenjäsenemme Viirun. Viiru oli kyllä jo hyvin vanha kissa, tarkkaa ikää emme tienneet, mutta täysin aikuisena kissana se omatoimisesti muutti vanhempieni luokse. Vappuna olisi siitä tullut täyteen 7 vuotta. Minusta tuntuu että Viiru oli jo silloin aikanaan ilmaantuessaan jo 5-10 vuoden välimaastossa. Viiru oli hyvin erityinen ystävä, parantajakissa joka hoiti pois allergiani, ja sanoinkuvaamattoman viisas, herkkä sielu joka aisti paljon asioita, usein varmasti sellaisiakin joita ei ihmissilmällä ehkä näkisi. Viiru sai minut uskomaan ihmeisiin, ja myös ymmärtämään eläinten kanssa kommunikointia. Hän oli myös ajoittain omapäinen pomottaja mutta silti maailman kiltein kissa. Hän oli kulinaristi jolle hyvä ruoka maistui aina (joskus vähän liikaakin) ja uusia makuelämyksiä oli aina mukava kokeilla. Ikuisen kaipuun lisäksi paljon ihania, rakkaita muistoja hänestä jäi. Nämä kuvat ovat keväältä 2014. Viimeisinä aikoina Viiru alkoi näyttää todella vanhalle. Viikset olivat lyhytet ja kiharat. Ruoka maistui mutta paino ei enää noussut. Jo jonkin aikaa vaivanneet takajalat eivät tiistaina enää kantaneet. Lääkäri sanoi että on aika antaa kissan mennä. Vaikeaa oli halata toista ja sanoa että rakastaa, kun tietää sen olevan viimeisen kerran. Isälle ja äidille Viiru oli maailman keskipiste.

Ajatelin tähän loppuun laittaa hänestä videon joka tuo hymyn huulille kaikesta huolimatta. Tämä on aivan alkuaikoina otettu ja silloin hän usein namitti ääneen jos ruoka oli hyvää. Tämä ilmeisesti kuului osana palvelusväen koulutukseen. Almo Naturen kanankoipi oli silloin lempiruokaa. Siskoni kuvasi tämän ruokahetken, varmaankin joskus vuonna 2010-2011. Katsokaa ja ennen kaikkea kuunnelkaa (ja yrittäkää olla huomioimatta minun lässytystä...) Jaoin videon Facebookissa ja sen pitäistä linkistä näkyä myös vaikka ei olisikaan Facessa. Katsotaan toimiiko...
Viiru sanoo naminami