Terveisiä työmaalta :)

 

...vai pitäisikö sanoa leikkikentältä? Niin piristävää tuo maan tonkiminen on, että tuntuu siltä kuin imisin jotain energiaa itseeni mullasta ja kivistä aina niitä koskettaessa. Mikä vain muutama viikko sitten oli vielä villiä herukkapensasta ja rikkaruohoa, alkaa nyt olla tärkeä osa puutarhaa. Suuri kallionjärkäle otti päähän aluksi kun lapio siihen pisti, mutta nyt se on alueen ihanin ja persoonallisin juttu - pientä sammalmätästä lukuunottamatta puhtaaksi pesty ja harjattu. Sanomalehtikerroksella pohjustettu ja kivituhkalla päällystetty kulkuväylä muistuttaa kauempaa katsottuna puroa joka soljuu luontevasti kivijärkäleen ympärillä. Aikanaan sen reunat peittyvät pehmeästi kasveista. Multapaikat ammottavat vielä tyhjyyttään, mutta näkymää katsoessa tulee syvä mielenrauha ja samalla innostus mitä kaikkea sinne voikaan kuvitella pikkuhiljaa laittavansa.

Ulkotakan ympäristökin siistiytyi. Vuosien saatossa se oli päässyt hieman villiintymään. Betonilaattoja ladottiin reunoille ja ne toimivat hyvinä istuimina jos vaikka perheen kanssa kokoonnumme siihen paistamaan makkaraa. Useimmiten kuitenkin ollaan tehty takassa loimulohta joka on maailman parasta salaatin kera. Vaikka viitapihlaja-angervotkin ovat jo hieman punertuneet ja tuulen mukana tuntuu syksyn kuiskaus, odotan innolla juuri sellaisia syyspäiviä jolloin takassa palaa tuli, multaan upotetaan kevään kukkasipuliloisto ja lehdet haravoidaan kasalle kompostiin, muuttumaan muhevaksi maanparannusaineeksi...