Muistoja pihapuuhista 2016

Tästä tulee pitkä ja kuvarikas puutarhapostaus, joten varoitan jo heti alkuun! Viime kesä oli melkoisen tapahtumarikas puutarhanhoidon osalta. Uusia istutusalueita syntyi paljon enemmän kuin olisin keväällä uskaltanut edes ajatella (4), ja jotenkin tämän pihan yhden alueen linjat alkavat hahmottua mielessä. Aukkopaikkoja vielä on, kuten aina kun uutta lähtee luomaan. Suurin osa perennoista joita viime kesänä istutin, eivät ehtineet kukkia lainkaan, mutta sekin pitää vain hyväksyä. Luontoa kun ei voi hoputtaa vaikka oma mieli haluaisi "kaikkitännehetinyt". Toisaalta, paljon jännittävää odotettavaa on toivon mukaan luvassa ensi kesänä mikäli kaikki vain hengissä talvesta selviävät. Kahlasin läpi kuvia tämän yhden alueen prosessista, joten ajattelin laittaa niistä tänne pienen "ennen ja jälkeen" -katselmuksen kuukausittain alkaen huhtikuusta ja päättyen elokuulle.

Huhtikuu:

Mielessä suuria suunnitelmia jotka hautuivat piinallisesti koko pitkän talven ajan. Maa oli vielä jäässä, mutta pakko oli päästä jo vetämään nyörejä jotta osaisi vähän hahmottaa mitä on pian tekemässä.

 3.4. oli jo lumet mukavasti sulaneet. Näin silloin myös siilin! Se olikin tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen havainto...

23.4. päästiin jo maata kuorimaan.

Toukokuu:

12.5. polut on jo pohjustettu ja kivituhkat levitetty. Maanparannustakin on jo tehty ja ensimmäiset taimet pääsivät multaan.

Kivituhkaa ei koneellisesti tai jyrällä juntattu. Riitti että juoksin koko kesän ympyrää. ;)

Kahden polun väliin jäi omituinen kolmio joten siitä piti tehdä myös pieni istutusalue. Syksyllä istutin sen täyteen tulppaaneja, ensi kesänä täytyy miettiä siihen lisää sopivia matalia kasveja jotka sopisivat pallotuijien taustalle.

Toukokuun lopulla kaikki oli vielä niin pientä ja harvaa. 

Sulkaherne vangitsi katseen aina ilta-auringossa.
En meinannut saada kyllikseni sen katselemisesta iltaisin.

Kesäkuu:

Talvella olin saanut päähänpinttymän, että haluan jossakin kohdassa pihalla kokeilla säleikköomenapuiden kasvattamista, joten sitä varten hankin (jo helmikuussa) pari valmista säleikkömoduulia. Seinämästä tuli liian hallitseva, joten se piti maalata mustaksi.

Heinäkuu:

Heinäkuussa omenapuiden pikkutaimet pääsivät paikoilleen.

Pioni- ja sulkaunikot ilahtuivat kesäsateista ja ne toivat heti runsautta ja vihreyttä muutoin vielä hieman paljaaseen kukkapenkkiin.

Alkoi näyttää jo hieman paremmalta.

Kun kerran homma pääsi niin hyvin käyntiin, pitihän paviljongille vievää polun reunustaa vielä kokeilla jos siihen jotain voisi runaan istuttaa. Kaivaus laajeni kun ihan hyvää savensekaista maata löytyi. Ja taas kiviä...

Taakse pääsi ruotsinpihlaja joka oli aiemmin väärässä paikassa. Kuunliljoja ja siperiankurjenmiekkoja jaoin täytteeksi ja hankin pari uutta kurjenpolvea. Syksyllä istutin edustan täyteen vihreäraitatulppaania. Vasemmalla rehottava paras punaherukkapensas sai syksyllä tuen joten se näyttää hillitymmälle. Koko pituudelta voisi ensi keväänä laittaa taakse lisää kurjenmiekkaa tai jotain matalaa pensasta, jotta puiden ja tämän istutusalueen väli pehmenee.

Elokuu:

Kerratut kakkarat pistivät parastaan jo ensimmäisenä istutusvuotena elokuussa. Kukat kestivät todella pitkään. Jos nämä selviävät talvesta ongelmitta, näitä täyyy saada lisää.

Unikoita tuli tasaiseen tahtiin koko loppukesän. Siemeniä on nyt tallessa "muutama desi" eli sata biljoonaa, joten eiköhän näitä ensi vuonnakin kasvateta.

Koko elokuun ajan kellohyasintit ihastuttavat rotevina mutta samalla herkkinä kasveina.Rakastan niitä aivan valtavasti. Sipulit ovat taas talven ajan tallessa paperipussissa yläkerrassa. Keväällä pitää hankkia varmuuden vuoksi vielä muutama lisää, vaikka nykyiset tekivätkin paljon sivusipuleita ja tuplasivat kukkamäärän edelliseen vuoteen verrattuna. Ihanaa!

Uuden kukkapenkin vaatimaton, mutta toisaalta positiivinen ensimmäinen kasvukausi sai päätöksen kosmoskukkien ja matalien vaaleanpunaisten liljojen myötä. Kuvassa ovat vasta nupulla. Syksyllä ahdoin penkin reunat täyteen tulppaaneita, joten kevät siintää mielessä jo hyvin toiveikkaana.

Huh, tulipa tästä pitkä muistelo, mutta kyllä kesämuistot piristävät mieltä uuden vuoden kynnyksellä. Taitaa tänäkin vuonna koti siivoitua joulukoristeista jo uuden vuoden aattoon mennessä ja kevään odotus sitä alkaa.

Toukokuun tulppaanit, kesäkuun kukkaniityt ja heinäkuun helteet... Niitä vuoden vaihtuessa muistelen. Samoin kaikkia pieniä kukkakimppuja, lämpimiä iltahetkiä ja linnun lauluja...