Syys- ja joulukirjani ilmestynyt

Vuosi sitten näihin aikoihin sain aloittaa varsinaisen unelmaprojektin: oman syys- ja joulukirjan kirjoittamisen. Olen aina rakastanut syksyä ja joulua, joten näiden sivujen kokoamisessa ja kuvaamisessa on vierähtänyt menneen vuoden aikana tovi jos toinenkin. Ilolla voinkin kertoa että Puutarhan syksy, kodin lämmin joulu on ilmestynyt Docendon kustantamana.

 Puolet kirjasta keskittyy puutarhan syyskauteen, pihan ruska-aikaan, syksyiseen koristeluun ja syysistutuksiin, sekä hieman juhlimiseenkin kekrin ja halloweenin merkeissä. Toinen puoli kirjasta keskittyy joulukodin luomiseen, omien joulukukkien kasvatukseen, erilaisiin koristeluihin, asetelmiin ja ideoihin. Koska joulu tuntuu juuri nyt vielä kaukaiselle, tässä teille muutamia visuaalisia maistiaisia kirjan syysosiosta, sekä alkusanat. Niiden myötä toivotan iloista alkanutta syysviikkoa kaikille! :)

Syksystä sydäntalveen

Syystuuli sekoittaa hiukseni harakanpesäksi samalla kun ylitseni lentävä kurkiaura huutaa hyvästejään. Tunnen syksyn saapuneeksi, muuttolinnut ovat lähteneet. Vaahtera esittelee auringonpaisteessa kultaista paloaan ja punastunut pihlaja on raskaana marjoista. Ruskan väreihin sointuva punarinta on jäänyt vielä seurakseni. Sen kesyn ja vahtivan silmän alla valmistelen puutarhassa samaan aikaan joulua ja kasvukautta.

Havujen tuoksu tarttuu sormiini, vaikka unelma keväästä ei koskaan minusta lähtenytkään. Sipuli jos toinenkin jää nukkumaan mullan alle, kasvattamaan salaa juuriaan. Silitän mustaa maata sormieni alla ja sanon sille hetkeksi hyvästi. Tapaan sinut taas keväällä. Illansuussa katselen pihalla tähtituikkeen tavoin syttyviä kaamosvaloja. Juuri silloin, tuona hetkenä varttia vailla pimeyttä, taivas syttyy tuleen ja pilvet loimuavat juuri katoavien auringonsäteiden voimasta oransseina, pinkkeinä ja
purppuraisina. Puut kaartuvat ylleni ja piirtyvät mustina käkkyräisinä hahmoina, ja niiden oksat ovat kuin luisevien tikku-ukkojen kädet, jotka takertuvat hiuksiini hortoillessani hämärällä pihalla katse taivaassa. Vanha varispariskunta sattuu myös lentämään ohi pari kertaa raakkuen, ja myhäilen mielessäni tunnelmalle, joka on kuin suoraan timburtonmaisesta halloween-fantasiasta.

Kevyt valkeus leijuu puutarhaan joulukuun tullen. Hetkeksi suljen oveni puutarhalta ja rakennan taas kotiini talvipesää. Kissan kehräys ja takkatulen humina sekoittuvat pehmeästi rauhaksi. Vanhojen hirsien suojassa sykkii taas jouluihmisen sydän lämmölle ja lumihiutaleille, kuusille ja kuutamoöille. Sama tietynlainen taikatunne, jonka koin lapsena lumiukkosatua katsoessa, herää henkiin ensimmäisten valojen, koristeiden ja tuoksujen myötä. Saan taas olla hetken lapsi, vailla huolia tai murheita. Valo täyttää kodin ja sydämen. Vaikka maailmassa ympärillä vallitsee täysi kaamos, täällä on hyvä olla.