Muistoja pihapuuhista 2016

Tästä tulee pitkä ja kuvarikas puutarhapostaus, joten varoitan jo heti alkuun! Viime kesä oli melkoisen tapahtumarikas puutarhanhoidon osalta. Uusia istutusalueita syntyi paljon enemmän kuin olisin keväällä uskaltanut edes ajatella (4), ja jotenkin tämän pihan yhden alueen linjat alkavat hahmottua mielessä. Aukkopaikkoja vielä on, kuten aina kun uutta lähtee luomaan. Suurin osa perennoista joita viime kesänä istutin, eivät ehtineet kukkia lainkaan, mutta sekin pitää vain hyväksyä. Luontoa kun ei voi hoputtaa vaikka oma mieli haluaisi "kaikkitännehetinyt". Toisaalta, paljon jännittävää odotettavaa on toivon mukaan luvassa ensi kesänä mikäli kaikki vain hengissä talvesta selviävät. Kahlasin läpi kuvia tämän yhden alueen prosessista, joten ajattelin laittaa niistä tänne pienen "ennen ja jälkeen" -katselmuksen kuukausittain alkaen huhtikuusta ja päättyen elokuulle.

Huhtikuu:

Mielessä suuria suunnitelmia jotka hautuivat piinallisesti koko pitkän talven ajan. Maa oli vielä jäässä, mutta pakko oli päästä jo vetämään nyörejä jotta osaisi vähän hahmottaa mitä on pian tekemässä.

 3.4. oli jo lumet mukavasti sulaneet. Näin silloin myös siilin! Se olikin tämän vuoden ensimmäinen ja viimeinen havainto...

23.4. päästiin jo maata kuorimaan.

Toukokuu:

12.5. polut on jo pohjustettu ja kivituhkat levitetty. Maanparannustakin on jo tehty ja ensimmäiset taimet pääsivät multaan.

Kivituhkaa ei koneellisesti tai jyrällä juntattu. Riitti että juoksin koko kesän ympyrää. ;)

Kahden polun väliin jäi omituinen kolmio joten siitä piti tehdä myös pieni istutusalue. Syksyllä istutin sen täyteen tulppaaneja, ensi kesänä täytyy miettiä siihen lisää sopivia matalia kasveja jotka sopisivat pallotuijien taustalle.

Toukokuun lopulla kaikki oli vielä niin pientä ja harvaa. 

Sulkaherne vangitsi katseen aina ilta-auringossa.
En meinannut saada kyllikseni sen katselemisesta iltaisin.

Kesäkuu:

Talvella olin saanut päähänpinttymän, että haluan jossakin kohdassa pihalla kokeilla säleikköomenapuiden kasvattamista, joten sitä varten hankin (jo helmikuussa) pari valmista säleikkömoduulia. Seinämästä tuli liian hallitseva, joten se piti maalata mustaksi.

Heinäkuu:

Heinäkuussa omenapuiden pikkutaimet pääsivät paikoilleen.

Pioni- ja sulkaunikot ilahtuivat kesäsateista ja ne toivat heti runsautta ja vihreyttä muutoin vielä hieman paljaaseen kukkapenkkiin.

Alkoi näyttää jo hieman paremmalta.

Kun kerran homma pääsi niin hyvin käyntiin, pitihän paviljongille vievää polun reunustaa vielä kokeilla jos siihen jotain voisi runaan istuttaa. Kaivaus laajeni kun ihan hyvää savensekaista maata löytyi. Ja taas kiviä...

Taakse pääsi ruotsinpihlaja joka oli aiemmin väärässä paikassa. Kuunliljoja ja siperiankurjenmiekkoja jaoin täytteeksi ja hankin pari uutta kurjenpolvea. Syksyllä istutin edustan täyteen vihreäraitatulppaania. Vasemmalla rehottava paras punaherukkapensas sai syksyllä tuen joten se näyttää hillitymmälle. Koko pituudelta voisi ensi keväänä laittaa taakse lisää kurjenmiekkaa tai jotain matalaa pensasta, jotta puiden ja tämän istutusalueen väli pehmenee.

Elokuu:

Kerratut kakkarat pistivät parastaan jo ensimmäisenä istutusvuotena elokuussa. Kukat kestivät todella pitkään. Jos nämä selviävät talvesta ongelmitta, näitä täyyy saada lisää.

Unikoita tuli tasaiseen tahtiin koko loppukesän. Siemeniä on nyt tallessa "muutama desi" eli sata biljoonaa, joten eiköhän näitä ensi vuonnakin kasvateta.

Koko elokuun ajan kellohyasintit ihastuttavat rotevina mutta samalla herkkinä kasveina.Rakastan niitä aivan valtavasti. Sipulit ovat taas talven ajan tallessa paperipussissa yläkerrassa. Keväällä pitää hankkia varmuuden vuoksi vielä muutama lisää, vaikka nykyiset tekivätkin paljon sivusipuleita ja tuplasivat kukkamäärän edelliseen vuoteen verrattuna. Ihanaa!

Uuden kukkapenkin vaatimaton, mutta toisaalta positiivinen ensimmäinen kasvukausi sai päätöksen kosmoskukkien ja matalien vaaleanpunaisten liljojen myötä. Kuvassa ovat vasta nupulla. Syksyllä ahdoin penkin reunat täyteen tulppaaneita, joten kevät siintää mielessä jo hyvin toiveikkaana.

Huh, tulipa tästä pitkä muistelo, mutta kyllä kesämuistot piristävät mieltä uuden vuoden kynnyksellä. Taitaa tänäkin vuonna koti siivoitua joulukoristeista jo uuden vuoden aattoon mennessä ja kevään odotus sitä alkaa.

Toukokuun tulppaanit, kesäkuun kukkaniityt ja heinäkuun helteet... Niitä vuoden vaihtuessa muistelen. Samoin kaikkia pieniä kukkakimppuja, lämpimiä iltahetkiä ja linnun lauluja...

Ihaninta joulua

Jouluhössötyksen keskeltä oli aika hetkeksi irtaantua ja tulla toivottamaan kaikille oikein iloista ja tunnelmallista joulunaikaa. Näin lauhalla säällä veranta tuoksuu hyasintille, ja koti puolestaan vastavalmistuneelle lanttulaatikolle. Ennen yöpuulle menoa pikkukinkku piiloutuu yöksi haudutuspataan ja huomenna koko perhe tulee luokseni jouluaterialle. Nyt on aika rentoutua karvakamun kanssa sohvalla, ottaa ehkä lasillinen viiniä ja kuunnella joululauluja yön hämärässä. 

Kaikkea hyvää!

Linda & Mimma

Syötävät ruusut joulupöytään

Joulupöytään on mukava luoda lisää juhlallisuutta pienillä yksityiskohdilla, ja tietynlaisella näpertelyllä jota ei arkena niinkään tulisi muutoin harrastettua. Aiempien joulujen tapaan pakastimessani jo odottelevat jouluaattoa ihanat uudet perunat, ja niiden kanssahan ei muuta tarvitse tarjota kuin nokareen aitoa voita. Ah, joulusta tulee pieneksi hetkeksi juhannus kun kesän maku ja kultaiset pienet, puhtaat perunat suorastaan sulavat suussa. Juhlahetken kruunaavat voiruusut, jotka syntyvät todella vaivattomasti. 

Tarvitset vain kovaa jääkaappikylmää voita, juustohöylän ja suhteellisen nopeat sormet. Ohuet, kylmät voisiivut ovat yllättävän hyvin muotoiltavia, melkein kuin muovailumassaa. Lämpimät sormet toki sulattavat voin nopeasti, joten kannattaa olla otteissaan rivakka ja laitaa ruusut heti kylmään. Muovailutekniikka on sama kuin marsipaaniruusuissa: ensimmäisen "rullan" päälle kierretään terälehtiä yksi toisensa jälkeen. Lopuksi veitsellä leikataan pohja tasaiseksi, jotta ruusut pysyvät pystyssä.

Nämä voi tehdä jääkaappiin kuvun alle juhlapöytää odottamaan jo vaikka pari päivää aikaisemmin. Vaikka näitä ei kokonaista kimpullista jaksaisi vääntää, yksikin toimii kivana koristeena voiastian reunalla.

Joulupukki suukon sai

Hiiviskelin illansuussa, hetkeä ennen hämäryyttä, sytyttelemässä lyhtyihin kynttilöitä ja katselemassa ihanaa valkoista lunta. Samalla mietiskelin mistä joulun tunne syntyy. Tulin tulokseen että ainakin omalla kohdallani juuri kynttilöiden valoista, kuusista, havuista, ja lumivalkeasta maasta. Kauhulla katselin ensi viikon supersäätä joka lupaa +5 astetta lämmintä. Elin jo toivossa että tänä vuonna joulu on valkoinen ja nyt sellaisen uhkakuvan tuhmat meteorologit ilmoille heittivät. Ei lahjoja sääennustajille kun sellaisia tyhmyyksiä keksivät ;-). Vai onko kaikki pakkasukon syytä? Syksy onkin ollut poikkeuksellisen valoisa joten se normaali syysajan pimeysväsymys ei ole ehtinyt pahemmin iskeä. Lumikuorrute ja valoisat kuutamoyöt pitävät virkeänä. 

Joulun tunne tulee myös tuoksuista. Maltaita tuossa juuri siivilöin ja jouluinen kotikalja on viileässä tekeytymässä. Kohta taitaa hellalla porista hunajasinappi. Vasaralla moukaroin kuminan ja fenkolin siemeniä mallaslimppua varten. Jouluradion jazzkanava soi ja Mimma jammaillee taustalla, matonkulmalla hieman tahtia rennosti läpsyttäen. Mimmakin jo innostui viikolla pukkia pusuttelmaan, ehkä lahjojen toivossa? Toisaalta, Mimma on miettinyt jo useamman viikon ajan josko tuo pukki olisi syötävää sorttia. Oljet houkuttelevat, niitä olisi niin kovin mukava pureskella. 

Enää viikko jouluun ja huomaan, kodissa alkaa tuntua ihan joululle.

Näiden pienten hetkien mukana toivon ihanaa ja tunnelmallista joulunodotusta kaikille!

Puutarhan neljä vuodenaikaa kasvihuoneessa

 

Palaan aiemmin mainittuun Marjan antamaan kuvahaasteeseen, Mimman tavoin hieman runsain kuvin minäkin. Puutarhan neljää vuodenaikaa päädyin tarkastelemaan kasvihuoneen kautta. Keväällä kasvihuoneeseen muuttavat ensimmäisenä pääsiäisnarsissit ja helmililjat jotka jaksavat kukkia uskomattoman pitkään hieman viileässä. Huhti-toukokuussa alkavat siemenkylvöt ja erilaisten kesällä kukkivien sipuli- ja mukulakasvien esikasvatus.

Koivut hiirenkorvalla ja narsissit kukassa.

Kesäinen näkymä pionipuskan takaa.

Myös kesäkukat jotka toukokuun mahdollisia hallaöitä arastelevat, saavat olla lasihuoneen suojissa. Kun hyllyt pikkuhiljaa täyttivät kaikenlaisista kasvatuskaukaloista ja siihen päälle vielä ladataan sekä talvehtineet että muutamat uudet pelargoniat, on tunnelma vähintäänkin kukkaisa ja tiivis.Usein annan pelargonioiden olla kasvarissa ihan syksyyn asti, sillä siellä paahteessa se kaikkein eniten olostaan nauttivat ja kukoistavat kaikkein runsaimmin, varjossa ne kasvattavat muutoin vain suuria lehtiä. Pelkoa ei myöskään ole että sade niitä kesän aikana ränsistäisi. Alla kuvassa koko kesän kasvihuoneessa kasvaneet tuoksumiekkaliljat loppukesästä. Kumassa nämäkin afrikkalaiset hyvin viihtyvät. Kasvavat tuplasti suuremmiksi kuin avomaalla.

Syksyn tullen alkavat jouluvalmistelut ja syysistutukset. Lokakuussa kun ulkona käy jo viima ja hieman tihkusadetta tippuu taivaalta, kasvihuoneen suojissa istutuspöydän äärellä ruukkuihin päätyvät niin lamosalalit kuin ritarinkukat ja hyasintitkin. Kevääksi hyödettävät kukat saavat olla kasvihuoneessa pakkasiin asti, jonka jälkeen siirrän ne kodin viileälle vintille.

Talven tullen...

 ... näin hurja lumimuodostelma oli päässyt kertymään marraskuun lopulla 2015! Lumien rapsiminen onkin yksi tärkeitä talven tehtäviä kasvihuoneen suhteen. Kasvihuone on ollut minulla monta vuotta ja toistaiseksi se on hyvin kestänyt. Yhteen ainoaan pystyseinän isoon lasiin on terävä jääkerros tehnyt pienen särön aivan alakulmaan.

Vuosia sitten syksyllä Tuurin kyläkaupan pihapuodin poistomyynnistä puoleen hintaan hankittu 5m² Sun kasvihuone on kyllä rakas silmäteräni vaikka auttamatta aivan liian pieni. Unelma vähintään tuplasti isommasta kasvihuoneesta elää, koska tarvetta sellaiselle olisi. Olen aina uskonut unelmiin, joten ehkä joskus tulevaisuudessa sellaisen aika on. :) 

Laitan haasteen eteenpäin kahdelle ihanalle puutarhaintoilijalle: Mörököllille ja Marialle jos haluatte ottaa vastaan, pakkoa ei tietenkään ole! :)

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Mimman neljä vuodenaikaa

Sain Mimman kanssa kivan haasteen Suvikummun Marjalta (kiitos!) joka puolestaan oli saanut aivan ihka uuden Kivipellon Sailan kehittämän kuvahaasteen:

Postaukseen toivoisin neljä kuvaa, jotka on otettu eri vuodenaikoina.
Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia.
Mukaan voisi haastaa neljä blogiystävää.
Haasteeseen voi vastata, jos haaste tuntuu hyvältä.

Koska haaste oli esitetty myös Mimman nimellä, annan Kuningatar Mimman nyt vastata ensimmäisenä haasteeseen omilla kuvillaan (palvelijan vähemmän tärkeät puutarhajutut saa odottaa...), eli tässä Mimman neljä vuodenaikaa. Aloitetaan ajankohtaisimmasta ajankohdasta eli talvesta.

 Talvella mä tykkään makailla sohvalla, sängyllä, torkkupeitoilla ja olohuoneen vuolukivitakan päällä. Talvella on kiva vaan käpertyä johonkin ja nukkua. Painaa poski pehmoista tyynyä vasten.

Tai lämmintä takkaa vasten. 

 

Tänäänkin menin takan päälle, mutta palvelija ei ollu lämmittänyt sitä. Mikä pettymys! Tästä vielä huomautetaan... Keksin jotain salakavalaa mamman pään menoksi, hähhä...

On kiva kokeilla erilaisia ergonomisia nukkuma-asentoja.

 Silloin kun takka ei ole lämmin, käytän palvelijaa tarvittaessa ihmisdivaanina ja lämpötyynynä.

 Syksyllä olin vielä verannalla joskus kyttäämässä, mutta nyt siellä on turhan kylmä, ei sinne viitsi mennä. Onneksi oven vieressä on ilmalämpöpumppu. Jos käyn kylmässä käytävässä, menen sisään tullessa lämpöpumpun alle niin että turkki hulmuaa ja lämpenee mukavasti.

Kesä on parasta aikaa kun silloin on olohuoneen näköalatasanne auki, saan haistella raikasta kesäilmaa ja palvelija tuo isoja heinäkimppuja joita on mukava narskutella.

 Jess!

 

Juhannusruusut ei oo yhtä kivoja ku heinät.

 Mikähän tuokin kukka on olevinaan?

Keväällä puut vihertää nätisti. Niitä on kiva katella ja kuunnella kun ulkona liha laulaa puissa.

Aikaisemmin keväällä palvelija keksii minulle kotiin muita aktiviteetteja jotka pitää mielenkiinnon yllä.

Se on moro nyt. Minä muunnan Kuningattaren oikeudella tämän kissahaasteeksi. Haastan kissan neljä vuodenaikaa -haasteeseen Saaripalstan Mustin ja Ransun sekä palvelijani "siskontytön" Lunan, hänen oma palvelijansa kirjoittaa Kristallihelmi-blogia. Linda vastaa myöhemmin omilla vuodenaikakuvillaan puutarhan puolesta ja haastaa kaksi lisäkaveria. Oho, mulla tuli enemmän ku neljä kuvaa, mutta neljä ei riittäny. Nih!

-Mimma

Ikivihreä jouluhippi

Joulukuun ensimmäinen päivä valkeni aurinkoisissa merkeissä. Kotona sisällä on kovin vihreää, mutta ulkona onneksi vielä täysin valkoista. Aamulla herättyäni katselin talvista maisemaa ja ihastelin kuinka kaunis se onkaan kun puiden oksat on kevyesti lumella kuorrutettu. Kotona ritarinkukat ovat yksi toisensa jälkeen avautuneet. Aikaisimmat alkavat jo hiljaa kuihtua, mutta onneksi uutta on tulossa. Kuvan Hippeastrum cybister Evergreen on hyvin keväisen näköinen olemukseltaan ja sen sirot kukat poikkeavat perinteisistä ritarinkukista. Näitä kapeampiterälehtisiä ritarinkukkia kutsutaan myös "hämähäkkiamaryllis"-nimellä. Amaryllishän ei ole oikeasti amaryllis vaan kuuluu Hippeastrum-sukuun ja lähtöisin Etelä-Amerikasta kun puolestaan aitoamaryllis joka kasvaa Etelä-Afrikassa on se ainoa varsinainen Amaryllis-sukuinen kasvi. Enpä kyllä usko että muut kuin vain me kaikkein fanaattisimmat kasvi-intoilijat haluamme olla järkähtämättömiä sen juuri oikean nimityksen käyttämisen suhteen. Amaryllis tulee varmaan aina olemaan amaryllis, vai pitäisiköhän näitä ryhtyä kutsumaan hippeastrum-nimensä puolesta tuttavallisesti hipeiksi? Jouluhippi, hippiritari?

Yllä olevasta kuvasta ilmenee todella superslowpäivitys kodin sisustusrintaman osalta. Viime kesänä kyllästyin niin tyystin olohuoneen yhdellä seinällä olleeseen kirsikankukkatapettiin että päätin maalata seinän smaragdinvihreäksi kun sitä olen jo pitkään himoinnut. Tapetin hailakka väri oli alkujaan kirkkaanpunaisen seinän jälkeen rauhoittava ja raikas tuulahdus, mutta kolmen vuoden katselun jälkeen se alkoi tuntua sekavalle ja kylmälle.  "Helposti pois kuorittavan" tapettiliimalla kiinnitetyn muovitapetin irrotus seinästä olikin sitten jo toinen tarina... Sanotaanko vaikka näin että siinä tarvittiin höyrymoppia, terävät kynnet ja paljon kärsivällisyyttä.

Vihreä taitaa olla jokaisen puutarhaihmisen voimaväri, sitä on ilo katsella niin kesällä kuin talvella. Huomasin että lisää vihreyttä pukkaa myös yläkerran talvehtimishuoneessa. Samaan aikaan näiden ritarinkukkien kanssa lokakuussa istuttamani narsissit ja kevääksi tarkoitetut kirkkaankeltaiset hyasintit ovat jo alkaneet kasvaa. Saa nähdä tuleeko minun keltaisista pääsiäisnarsisseista pian joulunarsisseja...