keskiviikko 28. kesäkuuta 2017
Kesäilta kasvihuoneessa
Olen aina ajatellut että muoviset kasvihuoneet ovat auttamattoman rumia, ja että lasinen huone on se ainoa oikea ja tyylikäs vaihtoehto. Joudun hieman pyörtämään noita ajatuksia tämän uuden tänä keväänä pystytetyn kasvihuoneen kohdalla. Hankin sen lähinnä hyötykasveja ajatellen ja koska se oli edullinen ja tilava. Aika näyttää kellastuvatko levyt oudonnäköisiksi, mutta juuri nyt tunnelma on mielestäni kohdallaan.
Ympäröivä maisema ei näy ulkoa kennojen takaa, mutta niiden läpi utuisesti taittuva valo ja ilta-auringossa kimmeltävät kesäsateen pisarat luovat ihanan salaisen ja hohtavan tunnelman. Tomaatit kiipeilevät seiniä ja kattoa pitkin. Malabarinpinaatit kurkottelevat kohti korkeuksia. Ruukutuspöydällä istuskelevan buddhan ylle kaartuu pieni viikunapuu jonka tänä keväänä hankin, ja lattialla ruukussa kohisten kasvava banaani luo melkein eksoottista tunnelmaa. Syreenikimppu tuoksuu maljakossa mukavasti. Ilta-aurinko sädehtii ympärillä ja tunnen olevani ihan omassa pienessä kuplassa täällä. Hieman kadoksissa ollut kesäfiilis on juuri nyt käsin kosketeltavissa. Lämpötila pysyy huoneessa mukavan tasaisena eikä kostautta ole liikaa, joten saattaapi olla että pitää roudata nurkkaan pieni pöytä ja tuoli satunnaisia fiilistely- ja teehetkiä varten, sillä mikä parasta - täällä ei ole hyttysiä!
Nautinnollisia ja aurinkoisia puutarhapäiviä ja -iltoja loppuviikolle! ;-)
torstai 22. kesäkuuta 2017
Iloista juhannusta!
Pihatöiden lomasta tulin pikaisesti huikkaamaan hyvät juhannukset kaikille!
Tänä keväänä hieman hukassa ollut puutarhavimma heräsi sisimmässä jälleen, joten kitkennän, kuoputuksen ja istuttelun myötä on mukava nauttia keskikesästä, vaikka se onkin suomalaiseen tapaan hieman hyinen tällä kertaa... Toisaalta saadaan nauttia tulppaaneista ja laukoista vieläkin pidempään. Ympäri pihaa saniaisten rehevyys ihastuttaa. Näitä lempikasvejani levitän kaikkialle!
Tänä keväänä hieman hukassa ollut puutarhavimma heräsi sisimmässä jälleen, joten kitkennän, kuoputuksen ja istuttelun myötä on mukava nauttia keskikesästä, vaikka se onkin suomalaiseen tapaan hieman hyinen tällä kertaa... Toisaalta saadaan nauttia tulppaaneista ja laukoista vieläkin pidempään. Ympäri pihaa saniaisten rehevyys ihastuttaa. Näitä lempikasvejani levitän kaikkialle!
Pidetään hauskaa, kukin omalla tavallamme!
torstai 15. kesäkuuta 2017
Onnellinen tässä ja nyt
Ihana hetki on tässä ja nyt. Se on illalla pihalla vaikkakin hyttystenkin ininässä. Se ohikiitävä hetki kun kuumottava lämpö avaa kevätkukat äärimmilleen ja koko maailma herää eloon. Vaikka keskellä kylmää ja myöhästynyttä kevättä näytti siltä että kaikki tulppaanit ovat kärsineitä ja kitukasvuisia, lämpö ja vesi ovat ne näin kauniiksi korjanneet.
Vallitseva tunnelma on varsin herkkä kaikkine pastellisävyineen.
Suurine ja pienine yllätyksineen.
Suurine ja pienine yllätyksineen.
Vihreys tuntuu räjähtävän energiselle ja sitä haluaa vain ahmia katseellaan. Juuri nyt nautin luonnon ja kukkien katselusta varmasti enemmän kuin koskaan aiemmin. Jouduin reilu viikko sitten sairaslomalle kun täysin oma-aloitteisesti tökkäsin itseäni keskarilla suoraan avoimeen silmään aamutohinoissani - ja lujaa. Ajattelin sillä hetkellä että tökkäsinkö terävällä kynnellä koko silmän puhki. Kipu oli niin valtava enkä pystynytkään avaamaan silmää kunnolla pariin päivään. Silmäsärkyä pahempaa kipua en osaa juuri nyt kuvitellakaan. Muutama päivä hiljaa pimeydessä särkylääkettä popsien vailla tietokonetta, telkkaa, kännykkää, ja ylipäätään kirkasta valoa on kohtuullisen tylsää. Toisaalta huomasin että vuosia kestänyt meditointi"harrastus" on ollut hyödyllinen. Joskus hiljentyminen voi aistiärsykkeiden kyllästämälle nykyihmiselle olla aika haasteellista ja pelottavaakin. Havaitsin, että jos mitään muuta ei voi tehdä, aina voi meditoida ja aika menee silloin huomattavasti nopeammin.
Katse on silmässä vielä hieman sumea, mutta paranemaan päin! Töitä olen jo pystynyt tekemään ja ulkonakin puuhastelemaan. Valo ei tee enää pahaa. Sen kunniaksi piti ottaa kamera kouraan ja kontata katselemassa pienimpiäkin juttuja. Lemmikit, patjarikot, jouluruusut ja kylmänkukat. Kyllä - ne kukkivat vasta nyt.
Ehkä ne vain odottivat tulevansa nähdyiksi. ♥
Varjohiippa
lauantai 3. kesäkuuta 2017
Kevättä pihalla ja uudessa kasvihuoneessa
Kevät on ollut ainakin kuukauden myöhässä. Nyt alkaa jo tuntua että kesää kohti mennään, vaikka viima on ulkona vielä hieman hyytävä. Narsissit ovat kukassa, tulppaanit vielä nupullaan. Kirsikkapuiden kukkanuput avautuvat varmaan ensi viikolla. Sitten voi viettää ihan omaa pikku hanamia. ;)
Ei kesää ilman hortensiaa. ♥ Se saa tosin viettää yöt vielä verannan suojissa.
Jonkin verran taimihankintojakin on tullut tehtyä. Tässä vain murto-osa... Valkoalpia, sinipiikkiputkea, keijunkukkia.
Esittelenpä tässä kaksi ehdotonta aarretta joihin rakastuin täysillä. Rakastan lehtimuotojen ja värien leikkiä, joten nämä ovat minulle aikamoisia namuja!
Amber Jubilee -heisiangervo. Lehtien väri vaihtuu kevään keltaoranssista kesäksi limenvihreän ja punertavan sekoitukseksi ja syysväritys on purppurainen. Todellinen ilotulitus koko kasvukauden. Pähkäilen vain vielä missä se parhaiten nousee edukseen.
Ihana purppuralehtinen kurjenpolvi Geranium pratense 'Midnight Reiter' jossa vaalean liilat kukat. Jälleen aivan törkeän hienonväriset lehdet. Piti ihan ahneuksissa 2kpl ostaa.
Hyviä kasviuutisia:
Double Ellen Picote tarhajouluruusussa on pullea nuppu.
Marhanliljat taitavat kukkia tänä vuonna (valtavia)!
Sinivaleunikko on lisääntynyt!
Viime keväänä kuolleeksi luulemani omenapuu on maagisesti herännyt henkiin. Onneksi en kiskonut sitä pois. Viime vuonna siihen ei tullut lehden lehteä mutta jotenkin se on elpynyt. En ymmärrä.
Double Ellen Picote tarhajouluruusussa on pullea nuppu.
Marhanliljat taitavat kukkia tänä vuonna (valtavia)!
Sinivaleunikko on lisääntynyt!
Viime keväänä kuolleeksi luulemani omenapuu on maagisesti herännyt henkiin. Onneksi en kiskonut sitä pois. Viime vuonna siihen ei tullut lehden lehteä mutta jotenkin se on elpynyt. En ymmärrä.
Tulppaanit ovat olleet kaikki tänä keväänä kovin pieniä ja kituvan näköisiä. Jotain sieltä kuitenkin on tulossa. Näistä tulee varmaan juhannustulppaaneita kuten toissavuonna.
Himalajanmarskinliljat (Eremurus himalaicus) istutin syksyllä. Näitä kokeilin nyt ensimmäistä kertaa ja talvehtivat hyvin. Reilun 10cm tanakat alut peittelin harsolla koska ovat arkoja kevään kylmyydelle.
Kaikkea pientä kivaa esikasvussa: papuja, auringonkukkia, maissia...
Daaliat ovat pieniä, mutta tanakoita.
Lajike on hieman erikoinen pinkki raidallinen Garden Show.
Uusi kasvihuone aiheutti niin iloa kuin painajaisiakin. Isä-parkani oli kovilla kun sitä yhdessä kasattiin sadoista muttereista ja nippaleista. Kiitokset ovat siis paikallaan kovasta urakasta. Jälleen yhdessä todettiin kun lopulta oli valmista: ei koskaan enää! Kaikenlainen kasaaminen voi olla joskus hermoja raastavaa, etenkin jos ohjeet ovat hieman seikkaperäiset ja joskus jopa virheelliset. Mutta nyt loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tuntuu ylelliseltä astua sisään melkein 10m² kasvihuoneeseen.
Tomaatit jo malttamattomana odottelevat sisäänpääsyä. Seinät ovat UV-suojattua kennolevyä. Tilasin Saksasta kun sieltä sai edullisesti.
Tomaatit jo malttamattomana odottelevat sisäänpääsyä. Seinät ovat UV-suojattua kennolevyä. Tilasin Saksasta kun sieltä sai edullisesti.
Toivotaan että myrskytuuli laantuu ja saataisiin vihdoin kesän lämpö meitä hellimään. Ei enää yöpakkasia, ei räntää, kiitos! Aurinkoista viikonloppua kaikille!
lauantai 20. toukokuuta 2017
Sinivalkoinen keväthetki
Kevät tuntuu vihdoinkin saapuneen! Kauan sitä onkin saanut odottaa. Juuri nyt kukassa ovat vasta scillat, kevättähdet ja muutama hassu narsissi. Normaalisti narsissit ovat tähän aikaan jo melkein kukkineet ohi. Paljon on siis vielä odotettavaa! Suloisimmat kevätkukat kaipaavat kameran kautta hieman lähempää tarkastelua jotta niistä pääsee kunnolla nauttimaan.
Viimeisen parin päivän sisällä luonto on kyllä silminnähden vihertynyt. Lehdet alkavat pikkuhiljaa puhjeta. Tulppaaneille vuosi on tainnut olla melko huono. Joissakin paikoissa ovat todella näivettyneen näköisiä ja pieneksi jääneitä alkuja joista tuskin tulee mitään. Kastelu on nyt avainasemassa, sen verran kuivaa on ollut. Ukkolaukkoja istutin onneksi syksyllä paljon ja ne kasvavat kohisten - ensimmäiset nuput ovat jo näkyvissä. Kukkapenkkien suurempi kunnostus ja uusien jo hankittujen taimien istuttaminen saa vielä hetken odottaa, sillä syksyllä istuttamieni uusien taimien elonmerkkejä odotellessa en uskalla pahemmin penkkejä tonkia jotten vahingossa sörki ylös tärkeitä taimia.
Ilta-auringon lämmittäessä on kuitenkin mukava suihkutella istutusalueita ja kuunnella lintujen kevätkonserttia. Ehkä pikkuhiljaa siitä jälleen alkaa uusi into puutarhatöihin ja se kauan kadoksissa ollut villi vihertunne palaa sydämeen. Pihatyömaalla on pohjatyöt melkein valmiina uutta kasvihuonetta varten ja kasvihuoneen osatkin jo saapuivat. Se tietää siis jälleen aikamoisen palapelin kasaamista, mutta onneksi tiedossa on lempeitä kevätpäiviä ja -iltoja. Siitä hieman enemmän kun projekti etenee.
Nautitaan keväästä ja sen pienistä ja hieman suuremmistakin hetkistä täysillä! Blogipäivitykset ovat jääneet minulla viimeaikoina hieman harvoiksi, mutta Instagramin puolella tulee oltua ahkerammin ja uuden paremman älypuhelimen innostamana, joten nähdään myös siellä puolella! ♥ ;-)
maanantai 1. toukokuuta 2017
Ailahtelevainen kevät
Ukkolaukat ja tulppaanit kasvuvauhdissa! Syksyn kuoppaamisurakka alkaa tuottaa tulosta.
Pihalla krookukset kukkivat ja Tete-narsissit tuovat kestävää keltaisuutta ruukkuistutuksiin. Taidan jo ensi viikolla tehdä muutamia kylvöksiä kasvihuoneeseen. Kävi miten kävi, enää en malta odottaa! Viime vuonna tähän aikaan istutin jo pihalla taimia kovaa vauhtia. Nyt tuntuu oudolta ajatella että toukokuu alkoi jo. Tälle viikolle on onneksi aurinkoa luvattu lähes joka päivälle, joten ehkäpä jotain suurempaa pihaprojektia voisi jo pikkuhiljaa aloitella. Lämpöaaltoa odotellen, mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! ;-)
sunnuntai 16. huhtikuuta 2017
Koti vai viidakko?
Se tunne, kun alkaa miettimään että lähtikö tänä vuonna siemenkylvöt hieman lapasesta. Loputon viidakko laajentuu huoneesta toiseen. Jos joku kurkistaisi ikkunasta sisään, ei sieltä muuta näkyisi kuin pelkkää vihreää.
Malabarinpinaatit malttavat vielä mielensä ja ovat melko hillittykasvuisia. Toisaalta jos niille laittaisi köynnöskepit, varmaan kasvu räjähtäisi heti. Olen monesti huomannut että köynnöskasvi kyllä vaistoaa kun tuki on lähellä, silloin alkaa kova kasvuvauhti.
Tomaatteja pukkaa joka suunnalta. Luulin jo aluksi että mitkään näistä eivät idä. Onneksi en ehtinyt sentään uutta satsia kylvää. Eiköhän nämä 25 tainta riitä alkajaisiksi...
Koska minulla on kasvamassa vain kolmea eri lajiketta, vihreä Green Zebra, punainen Supersweet 100 ja keltainen Udi, merkkasin taimet helposti vain eri värisillä tikuilla koulimisvaiheessa. Olen käyttänyt samaa systeemiä monien muidenkin kasvien kanssa jotka tunnistaa muuten helposti, mutta joiden eri väriset lajikkeet haluaa pitää erossa toisistaan ja aikoo istuttaa tietyt kukat tietyille paikoille väriensä mukaan. Etenkin kasvihuoneen kevätkaaoksessa kouliessa voi monesti taimet mennä sekaisin. Joskus käytän ihan puolitettuja grillitikkuja joiden päät dippaan väriin. Esimerkiksi jos vaikkapa auringonkukkia on samaan aikaan kasvamassa mustaa, punaista ja keltaista. Huomattavasti nopeampi systeemi kuin pienten lappujen ja taimikylttien väsääminen kymmenille taimille.
Vielä kun nämä saisi kaikki pidettyä hyvässä kunnossa kevääseen asti. Tsiniat ovat kohta kukassa. Jos olisin järkevä, katkoisin nuput pois ja antaisin taimen haarottua, mutta kun en millään raaski vielä leikata. Sitten kun nuput avautuvat, pätkäisen ne maljakkoon. Ne olisivat pärjänneet huomattavasti lyhyemmällä esikasvatuksella. Toisen satsin voisi vielä kylvää jos vain tila kotona riittäisi. Kohta täytyy varmaan laajentaa kasvatuksia vielä makuuhuoneenkin puolelle...
Aurinkoisia päiviä ja kevättuulen lämpöä jo odotellen...
Linda
perjantai 14. huhtikuuta 2017
Pääsiäisen uudet alut
Kohmean maan keskeltä nousee vihreys laukkojen muodossa. Viereltä pilkistävät verenpunaiset Angelique-tulppaanien alut, ne sadat sipulit jotka syksyllä piilotin. Pihani on jo täysin lumeton, mutta vielä kylmä. Krookusten nuput odottavat auringon hipaisua avautuakseen. Helleborus Nigerin täydellistäkin puhtaammat kukat liikuttavat aina yhtä voimallisesti hetkenä jolloin luonto vasta heräilee talviunesta. Pääsiäistä en ole kotiini erityisemmin koristanut, nautin vain ikkunalautojeni ylitsepursuavasta vihreydestä, täydessä lehdessä olevasta japaninvaahterasta, uhmakkaasta hortensiasta, sekä ajatuksesta että voin viettää pääsiäisen kukkapenkkejä rapsutellen, ja ehkä kasvihuonettakin siistien. Koko kevät on mennyt lujaa. Olen ollut onnellinen erilaisten harvinaisen mielenkiintoisten työprojektien parissa, joten en pahemmin ehtinyt edes miettämään että koskahan se kevät vihdoin saapuu. Nyt se tuntuu olevan jo melkein täällä. Yläkerrassa odottaa pahvilaatikollinen Hollannista hankittuja sipuleita. 50 kellohyasinttia, 250 kruunuvuokkoa, 40 liljaa, 50 tuoksumiekkaliljaa, 12 daaliaa ja muutama pullea tuoksuinkivääri. Ensi viikon unelmissa on tilata kuormallinen kivituhkaa tulevan hyötytarhan käytävien pohjaksi. Puutarhaunelmat alkavat ehkä taas konkretisoitua. Uusi kevät. Uusi alku.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
♥
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)






















































