Kaunein hetki

Aina joskus tulee hetki jolloin pensaat syttyvät tuleen ja puut paistavat auringon lailla vaikka taivas olisi pilvessä. Syksy on aina ollut vuodenajoista suosikkini. Puutarhanhoidon myötä keväästä tuli myös suosikki. Muistan vielä hyvin ajan jolloin suorastaan ahdistuin kevään tulosta. En tiedä miksi. Se onneksi muuttui täysin kasvivillityksen myötä. Nykyisin osaan kyllä nauttia kaikista vuodenajoista ja etsiä niistä kauneutta. Syksyä kuitenkin hieman salaa odotan aina. Se tietää ihania tunnelmallisia iltoja, tuikkujen valoa, omenapiirakkaa ja jalkojen alla rapisevia lehtiä. Tänä syksynä ruska on ollut pihallani poikkeuksellisen kaunis. Varmaan kaunein mitä ikinä on ollutkaan. Vaahterat keltaisenaan, pihlajat aivan tulipunaisia, samoin korallikanukat. Ylimmässä kuvassa oleva koivuangervo on kuitenkin aina se kaikkein kaunein sillä sen lehtien väritys vaihtelee keltaisesta oranssiin, pinaiseen ja joissakin oksissa melkein violettiin. Syysväritys oli itse asiassa ainoa syy miksi aikanaan koivuangervoa istutin pihalleni, enkä ole katunut hetkeäkään. Keväällä se on kaunis kun sen lehdet puhkeavat pieninä hieman käkkyräisiin oksiin. Kesällä se ilahduttaa ihanilla valkoisilla kukinnoilla ja kaiken kruunaa juuri syysväritys joka ei koskaan petä. Siihen syysväritys tulee aina, olkoon minkälainen ruskavuosi tahansa.

Viime viikolla oli kesken kiireisen työviikon pakko pysähtyä hetkeksi ja vain imeä silmillä itseensä kaikkia ihania värejä, ja onneksi tein niin. Tuulen tuivertamisen jälkeen koko show oli nopeasti ohi. Suurin osa lehdistä on jo karissut. Kauneimmat vaahteranlehdet talletin kransseihin joissa ne saavat vielä ilahduttaa pitkään. Tuoksuherneet kukkivat vielä täyttä päätä ja kerään jatkuvasti pieniä kimppuja verannalle. Aina kotiin tullessa on vastassa mitä ihanin tuoksu. Ensi viikolle on luvattu pieniä pakkasöitä joten nämä taitavat olla niitä aivan viimeisiä kukkia. Sipulien istutusurakan sain myös viime viikolla onnellisesti päätökseen. Viimeisiä sipuleita kaivaessani mielessä oli vähän epävarma olo, koska onnistuin jo unohtamaan tyystin minne kaikkialle olin niitä piilotellut. Oravasyndrooman tuloksia jäämme siis odottelemaan keväällä näkyviksi.

Ihanaa alkanutta lokakuuta kaikille!