Vehreän vihreät pépéet

Vinkki vaikka pääsiäisleivonnaisiksi:

Ajattelin leipoa hieman keväistä piristystä perheelle ja ystäville. Leipominen tai yleensäkin jonkin pienen mukavan asian näpertäminen illalla (enimmäkseen tietokoneen edessä vietetyn) työpäivän jälkeen on jotenkin rentouttavaa ja tuo hyvän mielen. Nämä pienet helpot Pépéet, (tai miksi niitä kukin haluaa kutsua) ovat olleet kestosuosikkeja ja helppoja kahvipöydän herkkuja niin kotona kuin vieraiden kesken. Reseptiä voi myös helposti muokata oman makunsa mukaan ja eri tilanteisin sopivaksi.

Nyt päädyin tekemään ihan perusreseptillä ja vielä helpomman kautta, kaupan pakastettu murotaikinapohja omatekoisella vaniljakreemillä, pinta koristeltuna vihreäksi värjäämälläni sokerikuorrutteella. Viime kesänä tein samaisia pikkuleivoksia vielä pienemmällä, pikkuruisella pyöreällä muotilla, erään japanilaisen valokuvaajan näyttelyn avajaisiin. Laitoin pohjalle valkoisen sokerikuorrutteen ja koristeeksi puolikkaan kirsikan, joten niistä tuli pieniä ”Japanileivoksia” muistuttaen Japanin lippua. Hyvin tekivät kieltämättä kauppansa, yhtään ei jäänyt jäljelle :)

Sokerikuorrutteen, eli puuterisokerin sekoitettuna tilkkaan nestettä, voi tehdä monella tavalla maustaen. Veden sijasta voit käyttää kahvia jotta saat mokkaleivoksia, tomusokerin lisäksi tujaus kaakaojauhetta ja suklaamuruja tekevät suklaisemman lopputuloksen, sitruunamehu maustaa leivokset raikkaan kirpeiksi…Vain mielikuvitus on rajana.

Kauli siis kaupasta löytyvä pakastemuro(piirakka)taikina ohueksi n. 5mm. levyksi ja painele muotilla kuten pipareita tehden, pyörylöitä, sydämiä tai mitä muotoa haluatkin. Paista muropohjan uunin keskitasolla 200 asteessa noin 7 minuuttia, uunin tehosta riippuen, pidä silmällä etteivät pala, vaan kypsyvät kullanruskeiksi.

Jäähdytettyäsi voit koristella puolet muropohjista (päällysosat) tomusokerikuorrutteella. Tarkkaa sekoitussuhdetta en osaa antaa kun teen aina näppituntumalla. Sopivan paksu, mutta helposti levitettävä kuorrute jonka pinnalle voit ripotella haluamiasi koristeita.

Valmista pohjille vaniljakreemitäyte.

1 muna, 1 dl sokeria, 1 dl vettä, 1 rkl perunajauhoa, 100g voita, 1 tl vaniljasokeria (helppo muistaa!)

• riko pieneen kattilaan 1 muna ja vispaa sekaan 1 dl sokeria
• mittaa 1 dl vettä johon sekoitettuna 1 rkl perunajauhoa, kaada muna-sokeriseoksen joukkoon
• kuumenna hellalla koko ajan vahvasti sekoittaen/vatkaten jotta seos ei tartu pohjaan, kuumetessaan seos sakenee nopeasti joten sakeennuttuaan, nosta heti pois hellalta ja jäähdyttele kylmässä vesihauteessa sekoitellen
• mausta seos teelusikallisella vaniljasokeria
• pehmennä mikrossa 100g voita ja vatkaa se tasaiseksi vaahdoksi
• yhdistä voi ja vaniljaseos voimakkaasti sekoittaen

Helppo ja nopeasti valmis vaniljakreemi joka sopii myös täytteeksi vaikka unelmatorttuun. En valitettavasti muista mistä aikanaan tämän reseptin bongasin, siitä on monen monta vuotta, oli todennäköisesti jostain lehdestä, kääretorttureseptistä. Kuten sokerikuorrutuksen kanssa, tämän kanssa voi toki myös kikkailla ja korvata tuon 1 dl vettä juuri vaikkapa kahvilla myös. Viime syksyn Halloweenjuhlia varten korvasin sen appelsiinimehulla ja näin sain kreemistä sopivan kuorrutteen hedelmämuffineille!

Siemeniä!

Klarkia seosta ja ruiskaunokkeja kesällä 2009, edessä ritarinkannus.

Aina uusien siemenluetteloiden ilmestyessä alkaa se jokavuotinen kiihkoilu ja mietintä mitä tänä vuonna kokeilisi. Tänä vuonna päädyin tilaamaan siemenet Puutarha.netistä koska sieltä löytyi kaikki mitä etsinkin. Viime vuonna havaitsin kuinka helppoa hopeahärkin kasvattaminen on, taimista tuli paljon tuuheammat ja paremmat kuin mitä kaupassa oli, joten ostin lisää siemeniä ensikesäksi, tavoitteena reunustaa kaikki kivikkokukkapenkit tällä ihanalla hopeanhohtoisella kasvilla. Aikanaan kotipuhassamme ulkotakan luona kasvoi muutama hopeahärkki jota pienenä ihmettelin ja siihen kovasti ihastuin, nyt saan sitä kasvattaa mielin määrin!

Mukaan tarttui myös Puistolemmikki 'Deep Blue tower' -lajiketta, jättipoimulehteä (jota jo viimevuonna etsin ja aina oli loppu :( jos tänä vuonna onnistaisi...), isoniittyhumala, nukkapähkämö, iisoppi ja ruusunätkelmä.

Yksivuotisista otin kokeeksi sinistä kelloköynnöstä vaikka taitaa kyllä jo olla viimeiset hetket laittaa kasvamaan, on kuulema niin hidaskasvuinen. Kahta lajia koristekurpitsaa ajattelin kokeilla 'Flat Striped' ja oranssi 'Small Warts' (kamala nimi..). Eipä kesä olisi mitään ilman tuoksuherneitä ja auringonkukkia joten niitä pitää aina olla.



Syksyllä on ihanaa kun saa ottaa auringonkukkia pöydälle maljakoon. Ihan erikoista oli kasvattaa mustia, punaisia ja monivärisiä auringonkukkia, mutta täytyy sanoa että ei mikään vedä vertoja perinteiselle keltaiselle auringonkukalle. Nämä eri väriset jotenkin muistuttivat gerberan kukkia ja olivat huomattavasti pienempikukkaisia kuin normaalit auringonkukat. "Musta" auringonkukka (jota kasvoi pussillisesta vain 1 kpl) oli lähinnä tumma punainen ja melko hontelo. "Italian white" oli positiivinen yllätys, pensasmainen kasvutapa, yhteen varteen tuli monta todella vaaleaa kukkaa joissa melkein musta keskusta. Siron näköinen mutta vahva, sopisi hyvin taustakasviksi kesäkukkapenkkiin. Tässä lopuksi muutamia kuvia viimevuotisista kokeiluista, lajikkeet Korpikangas Siemenen auringonkukkalajitelmasta.


Auringonkukat nojailemassa aitaan ja silmäilemässä ohikulkijoita.

Sohvan päällystäminen ym…

Reilu viikko sitten otin yhden illan rentouttavaksi projektiksi vanhan sohvan osittaisen päällystämisen. Kyseessä on vanhempieni vanha musta melko moderni ajaton nahkasohva, joka ei kuitenkaan enää oikein sopinut tyyliltään mihinkään huoneeseen ja päätyi tähän keittön viereiseen pikkuhuoneeseen hankittuani taannoin ensimmäisen oman ihanan (punaisen!) soffan olkkariin.

Koska sohvatyynyissä oli vetoketjulliset nahkapäälliset, oli tyynynpäällisten ompelu helppo, nopea homma. Sopiva kangas johon ihastuin löytyi Naantalin Pikku-Auringosta (josta löysin myös sopivaa verhokangasta yläkertaan). Kankaan kuviot ja värit toivat mieleen kevään tulppaaneineen ja toisaalta syksyn ruusunmarjoineen. Monipuolisen värityksen ansiosta (vanhaa rosaa, sammalen vihertävää, viininpunaista...) se halutessa muuntuu huoneen muiden yksityiskohtien kautta kaikkiin vuodenaikoihin sopivaksi, kuvioissa oli myös ripaus mustaa joten se sitoo kankaan mukavasti itse runkoon. Kankaassa oli sattumalta myös goottiarkkitehtuuriin viittaavaa "apila-muoto" pienessä määrin mukana (jota on myös isäni tekemässä puupeilissä) joten se oli ihana yksityiskohta, vaikkakin melko huomaamaton sellainen.



En ole suuri valkoisen ystävä koska rakastan eri värien luomaa tunnelmaa, mutta huone jossa sohva sijaitsee, tarvitsi kieltämättä pientä valkoisen puhdistavaa silausta ja sohvan yhdistämistä sohvaa vastapäiseen seinään, joka on valkoinen ja jossa on myös valkoinen pönttömuuri. Itse sohvan rungon jätin ihan reilusti nahkalle enkä ryhtynyt siihen erillistä päällistä ompelemaan. Olen huomannut etenkin englantilaisissa sisustuslehdissä bongaamissani sohvissa että nahka- ja mokkatyyppisten materiaalien yhdistäminen kankaisiin näyttää ihan hyvältä!



Yllä näkymä keittiöstä päin katsottuna. Keittiön valkoisen liitutaulun askartelin taannoin vanerilevystä ja liitutaulumaalista. Ranskanlilja-koristekuvioita löytää askartelu- ja käsityökauppa Slöjd-Detaljerista, sen keskelle kiinnitin vanhan haarukan koristeeksi luomaan keittiöteemaa. Pieni ihana sydännaulakko johon ripustin piparimuotit, oli ystävänpäivälahja isosiskolta :) Keittiön valkoinen kynttelikkö löytyi Hobby Hallin alennusmyynnistä, samoin kun toisen huoneen kattovalaisin.



Kirpputorilta aikanaan muutamalla eurolla ostettu vanha metalliastia on yksi suosikkilöydöistäni. Ihanat siniset keramiikkalehdet ovat (Visuvedellä) Kristiina Keramiikan valmistamia, ne tarttuivat matkaan 5 € kappalehintaan Killinkosken viimekertaisista joulumyyjäisistä. Rakastuin täysillä tuohon ihanaan sinisen sävyyn! Ensi kerralla blogissa onkin odotettavissa roppakaupalla sinistä ja sinisen huoneen tunnelmaa... :)

Viktoriaaninen aika & sisustus

Pakko jakaa yksi linkki nettisivuille joka on ollut meikäläisellä merkattuna suosikkeihin jo monta vuotta. Erään amerikkalaisen pariskunnan perinteisen viktoriaanisen kodin entisöimisprojekti. Paljon ennen ja jälkeen kuvia ja yksityiskohtaisia selostuksia työvaiheista. Suomessa tosin ei paljon tämäntyyppisiä taloja oikeastaan löydy (paitsi nukkekoteja!), mutta aivan ihana projekti. Kertakaikkiaan upea talo, ihanat huoneet ja mahtavaa jälkeä (vaikka kieltämättä ulkoseinien väri ei aivan kyllä ole meikäläisen makuun...)! Varaudu siihen että mikäli kyseiseen tyyliin olet myös friikahtanut, tällä sivustolla menee valtavasti aikaa tutkaillessa. Klikkaa tästä sivuille Our Victorian House

♥ Ystävänpäivää! ♥

Iloista ystävänpäivää + laskiaista kaikille! Toivottavasti päivänne on ollut täynnä ruusuja ja romantiikkaa tai ainakin pullaa ja pulkkamäkeä!

Viikonlopun kunniaksi tuli lauantaina testattua netistä löytämääni kinkkumuffinireseptiä, tässä kuvallinen demonstraatio tuotoksista:



Reseptistä poiketen ripottelin mukaan hieman aurajuustoa. Kauniin näköisiä ja kohosivat hyvin, koostumus tosin hieman...hmmm....kimmoisa (ei nyt ihan kumipalloja kuitenkaan!). Itse myös joskus kehittelin oman suolaisen umuffinireseptin, täytyy jatkaa kehittelyä taas jossain vaiheessa. Makeista muffinseista on huomattavasti helpompi tehdä uusia variaatioita.

Kevättä tässä odotellessa lumikinosten keskellä, hiirisormi vie puoliväkisin klikkailemaan kansioita joissa viimekevään ja kesän kuvia. Tässä hieman vehreää piristystä talven keskelle vuoden 2009 kevätpuutarhastani:









Kaikki pienet kirsikkapuuni kukkivat viimekeväänä ensimmäistä kertaa. Oi sitä iloa! Rakastan kirsikkapuita yli kaiken joten se oli suuri ihana yllätys, sainpa syksyllä muutaman maistiaisen varjomorellista ja arttulasta :) Jännää nähdä kukoistavatko tänäkin vuonna...

Paljastava lumi

Eilen näin elämäni ensimmäistä kertaa ilveksen jäljet lumessa, se oli käynyt vanhempieni kotitalon pihalla yön aikana. Isot ovat tassut. Pelottaa Herra Viiru-kissan puolesta joka haluaa aina yöllä käydä ulkona pihalla tekemässä tarpeensa. Uppiniskainen kolli kun ei sitten millään suostu hiekkalaatikolle menemään, vilkaisee sitä vain halveksuen ja luo sen jälkeen katseen joka kertoo hyvin selvästi: "Ai tuossako muka pitäisi käydä?"

Eläinten tarpeista puheenollen... en oikein tiedä kuinka pitäisi tähän asiaan suhtautua: Nyt syksyn ja talven aikana jonkun (ilmeisesti mieshenkilön, saappaan koosta päätellen) mielestä pihani on yleinen puisto jossa voi käydä lenkkeilyttämässä ja paskottamassa koiraansa ihan vapaasti. Jäljet tulevat suoraan kevyenliikenteen väylältä, n.50 m pihatietäni pitkin, joskus myös pusikosta, suoraan taloni eteen ja kurvaa viereiselle tielle joka sekin on yksi pihatie eli ei mikään yleinen kulkuväylä. Vaikea ymmärtää mitä sellaisen ihmisen päässä oikein liikkuu joka tekee tällaista. Itselleni ei tulisi ikinä mieleen mennä toisen ihmisen yksityiselle pihalle hortoilemaan, saatikka vielä koiran kanssa joka oli nytkin jättänyt höyryävät terveisensä 3m ulko-oveni edestä. Vaikka en vielä ole Romppalaan muuttanut, ei se silti ole autiotalo (kaikki sen tietävät ja etenkin kyläläiset) ja sijaitsee vielä kylän keskustassa. Tonttini on vielä sellaisessa paikassa että sen kautta kulkeminen ei ole edes mitään oikaisemista. Pistää kyllä pikkasen raivoksi...Tätä on jatkunut koko syksyn. Viritimme nyt rautaverkon ja kapuloita eteen estämään kulkua mutta jos se hienovarainen vihje ei mene perille, täytyy kai sitten laminoida keskelle pihaa lappu jossa lukee "Läpikulku kielletty".

Mikäli mieleesi pulpahtaa luovia moukkien torjuntaideoita, ehdotuksia otetaan vastaan ;)

Talvista tunnelmaa

Vaikka kevättä jo innolla odotan ja niitä hetkiä kun ensimmäiset vihreät laikut ilmestyy maahan, on talvi ollut poikkeuksellisen upea. Kun lunta on kunnolla kaikkialla ja aurinko paistaa niin kaunistahan se on. Erityisen kauniisti olen nähnyt lumen "laskeutuvan" ja valuvan aivan oudolla tavalla aidankin päällä. Tässä lumi on kietonut pihakatokseni valkeaan puuhkaan.

Uusia kuulumisia

Nyt kun on vanhat remppakuvat mukavasti sikinsokin allaolevissa posteissa, on uusien kuulumisien aika. Vielä en ole taloon muuttanut, sen verran kylmiä ilmoja pidellyt että olen pysytellyt suosiolla kilometrin päässä vanhempieni luona jossa myös yhdessä huoneessa "toimistoni" sijaitsee, eli netti ja tietokone yritykseni hommien pyöritämistä varten. Lämpöä pidetään yllä käymällä lämmittämässä talon takkoja ja helloja. Pintapuolisesti talo on kunnossa ja paljolti myös sisustettu.

Kylpyhuoneremontti sekä vesi- ja viemäriputkien vetäminen alkoi viime kesänä. Alakerran vanha käytävän lautalattia piti purkaa jotta sitä kautta sai viemäriputken vedettyä kellariin ja sitten lopulta vietäväksi sitä kautta ulos. Kuten kuvasta näkyy, eristeenä on ollut vanhan tavan mukaan turvetta ym. luonnonmukaista muhjua.



Siskoni mies on kätevä käsistään ja hänellä on paljon aikaisempaa kokemusta vesieristyksistä joten hän on ollut puuhamiehenä tämän projektin suhteen. Alla olevassa kuvassa kylpyhuonetilan lattiavalu lattialämmityksineen tehtynä.



Siskon mies nikkaroi minulle myös taitavana puuseppänä ihanan ikkunan johon tein lyijylasilistasta koristekuviot.



Unelmanani on kylpyhuoneen suhteen että siitä tulisi hieman Art Deco-tyylinen. Ajaton, selkeä ja tietyllä tavalla moderni, olematta kuitenkaan tylsä. Pikkuhiljaa olen hankkinut tarvikkeita ja kaikki alkaa olla kasassa. Oikeasti hirvitti hanojen hankinta (arrrgh) kun ovat ainakin meikäläisen budjetille aika ökykalliita, mutta päätin että kun kerran tekee sen kylpyhuoneremontin juuri niin kuin haluaa niin sen pitää kestää aikaa ja olla sellainen että siihen ei kyllästy. Olen aina ihaillut "romanttisia" vanhanaikaisia hanoja joten sellaiset nyt sitten hommasin. Saldo: ammehana 235 €, "rosa retro" allashana 181 € (ja nyt sitten tässä vaiheessa pitää sanoa: "Ammeessa istuminen ja esteettisten hanojen tuijottaminen: priceless!").

Lisäksi 2 peiliä, peilikaappi, wc-istuin (Rautiasta, ja vielä musta sellainen, sain synttärilahjaksi vanhemmilta :) ), valaisimet Ikeasta (pyöreät pallukat 19 €/kpl), kaakelit ja altaan hommasin jo vuosia sitten ja toissasyksynä kylpyamme. Amme on ehdoton ylellisyys josta en tingi. Olen joskus sellainen vilukissa että ainoa lohdutus (teen juonnin lisäksi) on haave ihanasta vaahtokylvystä. Voi sitä päivää kun vihdoin saan omaan ammeeseen pulahtaa. Enkä varmana tule vedestä pois ennen kuin on sormet ryppyset kuin rusinat! :P

Remonttikuvia osa 2

Tässä vielä muutama


Ensimmäistä kukkapenkkiä innolla kaivamassa keväällä 2003. Eipä ole tuota penkkiä enää, alla oli suoraan iso kallio jossa ei paljon mikään kasvanut (kuin apila). Viimekesänä ajattelin että eipä monella pihalla ole yhtä komeaa kalliota puutarhaelementtinä, joten se kaivettiin esiin. Nyt sitten miettimään mitä erikoista kalliomuodostelman ympärille voisi kehitellä. Pieni pulputtava suihkulähde olisi kiva mutta ylläolevat männyt varistavat niin paljon neulasia että olisi pumppu varmaan hyvin äkkiä tukossa!


Isäni uhkarohkeilemassa itserakennetuilla telineillä. Talon ulkomaalaus suoritettiin kesällä 2005, perinteisellä keltamultamaalilla, talon alkuperäistä olemusta kunnioittaen.


Yläkerran käytävä vuonna 2003...

Remonttikuvia 2002-2003

Tässäpä näitä remonttikuvia sekalaisessa järjestyksessä.

Tervetuloa uuteen blogiin!

Heipä hei ja tervetuloa uuteen Romppala-aiheiseen blogiin! Päätin tehdä pienen vaihdoksen näin uuden vuoden kunniaksi. Romppala.com -nettisivut ovat olleet toiminnassa vuodesta 2003 lähtien, eli melkein talon hankinnasta asti. Kaikenlaiset kiireet (lue: joskus myös puhdas laiskuus) ovat kuitenkin vieneet niin ison osan elämästä välillä että sivuston ylläpito on ollut melkolailla retuperällä. Välillä meinasin jopa lopettaa sivut kokonaan, mutta kävijöiden pyynnöstä sivut ovat olleet toiminnassa.

Nyt kun tutustuin Bloggeriin paremmin ja huomasin kuinka kätevä ja ihana tämä on, uuden innon valtaamana todella mielellään tätä päivittelen ja latailen tänne sisustus-, remontointi- ja puutarha-aiheisia kuvia. Itsekin monesti lueskelen muiden blogeja. Ehkäpä se viehätys juuri blogeissa on, että ne ovat palasia aitojen ihmisten oikeasta elämästä. On mukava jakaa arkipäivän pieniä iloja, kommentoida erikoisia sisustusratkaisuja ja testailla vaikka hyviksi havaittuja reseptejä! Joulunakin löysin eräästä blogista ihania ruisleipäohjeita joita tietysti piti heti kokeilla kun olivat kerran jo hyviksi havaittuja ja täytyypä sanoa että taisi tulla siinä pari uutta joulun perinneleivonnaista tähän perheeseen! :p

Siirrän seuraavaan blogipostiini vanhoja remonttikuvia Romppalasta vuosien varrelta koosteeksi, kaikille niille nähtäväksi jotka eivät ole aikaisemmin sivuillani vierailleet. Toivon että blogi toimii inspiraation lähteenä ja rohkaisuna kaikille niille jotka epäilevät sitä voivatko unelmat oikeasti toteutua. Kyllä ne voivat! ;)