Kirppislöytö mietityttää Mimmaa

Minä pullo- ja maljakkohamsteri en voinut vastustaa kun näin kirpputorilla tämän jättisuuren Sia Collectionin trumpettimallisen maljakon 15€. Se on kuin tehty ylipitkille ritarinkannuksille ja nyt meillä onkin sellainen kukkakimppu että se yltää kattoon asti! Mimma ihmettelee mikä siinä muka on niin hienoa...

"Hei, tää sun torvi on telkan edessä. Mä en nää mitä kukkia tuo setä istuttaa..."

Ja ei huolta, se on nyt paikassa mihin Mimma ei pääse käsiksi ;) Mimma ei ole nyt viimevuosina ollut kiinnostunut maljakkokukkien näpläämisestä kuten alkuaikoina, mutta eipä siitä ole takuita mitä mieleen juolahtaa etenkin aamuyöstä. Muistanette ehkä vielä vuosien takaa muun muassa neilikoiden katkomiset...

...ja jouluisten kuivakukkien aiheuttaman ilkikurisuuden.

Kyllä sen aina naamasta näkee kun on pahat mielessä...

ja sitten jälkeenpäin esitetään ihan viatonta.

 

Päivän työmaa

Jatkoin tänään salaisen varjopuutarhan työstämistä kaivamalla maata muutamalle saniaiselle, kuunliljalle ja keijunkukille. Se nyt oli taas helpommin sanottu kuin tehty - niin kuin tällä pihalla aina tuppaa asian laita olemaan. Tuon pienen alueen pergolaportin vierestä sain melko puhtaaksi kivenmurikoista noin tunnin työstämisen jälkeen. Ei ollut onneksi jalkapalloa suurempia lohkareita. Saven ja hiekansekaista maata, aika hyvää multaa ja pulleita matoja oli. Tarkoitus olisi kaivaa vielä kapeahko uoma tuonne taaksepäin vasemmalle tuijien ja saniaisten reunustaa ja rajata se kuunliljoilla jotta raja pysyy selkeänä.

Sitten siirryin toiselle puolelle aurinkoisemmalle paikalle joka myös oli työstettävien listallani. Kuorin maat ja aloin kaivaa. Sitten kovasti tökki vaikka kuinka hakkasin ja yritin muljuttaa kivenmurikan reunoja ei hievahtanutkaan, prkl. Meinasin jo luovuttaa. Sitten tuli vanhemmat käymään ja katsomaan että mitä minä siellä lapion kanssa ähisen. Isä otti sitten rautakangen ja tuli kokeilemaan.

Joku siellä liikahti.

Jaahas, kumma kun en yksinään saanut sitä liikkeelle...

Isä sai sen rautakangella pyöräytettyä ylös ja käsivoimin loput. Paikalle tuli nyt suorastaan ruhtinaallinen istutuskuoppa. Ajatus heräsikin että näin hyvää paikkaa en ainakaan pelkille kuunliljoille uhraa. Joskus haaveilin mielessäni että pergolaportin molemmille puolille saisi jotkin kauniit pikkupuut. Sulkaherne tai joku rungollinen herukka? Toisaalta mustaa porttia kehystämään sopisi kieltämättä myös vaikka kirsikkapuut... No, ehkä ehdin seuraavaan kevääseen mennessä päättää. Vaikka ajatukset laukkaa villinä unelmista, huomenna mikäli sää sallii, täytyy kaivaa monttu valmiiksi myös toiselle puolelle ja katsoa mitä sieltä tulee vastaan...

Venyy, venyy...

Talon takana on rypäs ritarinkannuksia joita kasvatin siemenestä valtavan määrän ja johonkin ne kaikki taimet piti hätäpäissään tunkea. Kahden omenapuun välinen möyhennysalue sai toimia sijoituspaikkana jossa ne ovat nyt pari vuotta olleet. Olen tässä miettinyt että koskahan tuo pituuskasvu oikein loppuu kun ovat jo reippaasti parimetrisiä, latvat samalla korkeudella pienten omenapuiden kanssa. Varret ovat valtavia mutta nuput aika pieniä.

Eilen illalla aurinko paistoi näin kauniisti... Nyt on mälsä lauantai-ilta kun sataa. Blääh!

John Davis-hempeilyä

En ole aiemmin pahemmin ruusuihin hurahtanut, mitä nyt muutamia jaloruusuja joskus on tullut kokeiltua vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt kun kanadalainen pilariruusu John Davis avasi nuppunsa niin nyt kyllä hurahti niin että päässä suhisee! Taimen ostin muutama vuosi sitten kun se vain kuulosti ruusuna liian hyvälle ollakseen totta ja nyt kaikki ne lupaukset on kyllä lunastettu. Ja mikä tuoksu. Pelkästään kuvaa katsoessa tunnen sen taas nenässäni. Melkein kuin juhannusruusun tuoksu mutta jollain tapaa vieläkin täyteläisempi. Aah...

Loppuun vielä toisenlaiset hempeät tuoksuterveiset:

 Pionit alkavat täällä pikkuhiljaa kukkia...
Rakkailta ystäviltä lahjaksi saamani Festiva Maxima ♥

Pinkkien lasien läpi

Ihana daalia 'Mystic Dreamer' avasi ensimmäisen kukkansa. Vaikka yleensä pidän vähän suuremmista (lue: lautasen kokoisista) daalioista, on tämä kyllä mystisyydessään ja herkkyydessään hurmaava. Valoisassa kuvassa lehdet ja varret eivät aivan tule oikeuksiinsa, sillä niissä on vahva, lähes mustanpuhuva väritys joka saa vaaleanpunaisen yksinkertaisen kukan suorastaan hehkumaan herkullisesti. Nupuissa puolestaan on melkein metallinhohtoinen vihertävä kiilto, aivan kuin joissain kesällä nähtävissä kovakuoriaisissa. Kuvaushetkellä keskityin niin kamerani säätämiseen että vasta kuvaa katsoessa huomasin varressa kaikki nuo kirvat!! APUA! Tuli äkkilähtö takaisin ulos. Enpä ole ennen huomannut että kirvat daalioiden kimppuun kävisivät. Tyytyväisenä olen vaan ruusuja suihkutellut mäntysuopaliuoksella ja ajattelin jo päässeeni kirvaongelmasta. No, nyt kun ne muutamat ruusut joita minulla on, saavat toivon mukaan aloittaa kukintansa rauhassa, täytyy pitää daalioita silmällä. 

 Eilisen sateisen päivän päätteeksi alkoi aurinko taas paistaa ja illalla tulikin kitkettyä muutama tunti ja syötettyä hyttysiä. Kiskoin puna-ailakeita kottikärryllisen ennen kuin ehtivät siementää. Siemenistä puheenollen: jos joku vaan kaipaa rohtosormustinkukan siemeniä niin niitä on varmasti luvassa tänä kesänä melkein desilitrakaupalla. Pituuskasvussa sormustinkukat ovat jo ohittaneet meikäläisen ja varret ovat niin paksuja ja tanakoita. Tuntuu että tänä vuonna kaikki kasvaa pituutta aivan valtavasti. Talon takana oleva ritarinkannusrypäs on jo yli kaksimetrinen, mutta kukkanuput ovat tosin kovin pieniä ja honteloita. Saa nähdä mitä niistä tulee.

Nämä ovat ihan tuntemattoman rohtosormustinkukan siemeniä eli lajikkeita en tiedä. Paria erilaista vaaleanpunaista näyttää olevan tulossa ja muutama valkoinen. Kasvihuoneessa minulla on ollut keväästä kasvamassa mm. lajikkeita 'Elsie Kelsey' ja 'Candy Mountain' jotka ovat jo hyvät ruusukkeet tehneet ja nyt pitäisi niille löytää sopivat istutuspaikat hieman erossa näistä muista.

Ihanaa odottaa että kaikki juuri nupullaan olevat kukat pian avautuvat täyteen loistoonsa! Kimalaisilla riittää taas puuhaa niin että niiden pienet päät voivat mennä ihan sekaisin.

Nämä kukat kieltämättä opettavat katsomaan maailmaa kuin pinkkien aurinkolasien läpi 8-)

Kyttäyskeikka

Mimma ei ole viimeaikoina ehtinyt paljon tätä blogia päivittelemään. Suuri vastuu painaa pieniä karvaisia hartioita kun olohuoneen ikkunan kesäkyttäyspaikka on avoinna äänille, tuoksuille ja näkymille. Onneksi tuon ikkunan saa auki, minäkin huokaan. Viimeaikaiset hellepäivät ovat taas kuumittaneet isojen ikkunoiden kautta olo- ja makuuhuoneen +25 asteeseen. Illan hämärtyessä onneksi saadaan ulkoa viileämpää ilmaa ja tietysti sisäkissalle sopivasti jännitystä elämään. 

Mimman kyttäysreviiri näyttää ikkunasta suppeasti katsottuna tältä:

Puutarhaihmisille kuva toimii hyvänä esimerkkinä kielon kyvystä levitä kaikkialle. Pihametsän aluetta jatkuu kuvasta oikealle vielä samanlainen alue ja ylhäällä kauemmas taakse jossa kieloalue muuttuu mustikka- ja puolukkametsäksi ja myös osittan metsäimarteen peittämäksi. Kielot ovat nyt juuri lakanneet kukkimasta, mutta sitä ennen tuoksu tuli jo ikkunasta sisälle asti. Alue on ihan "luonnontilassa" kuten haluankin sen olevan. Ainoastaan sekaan ilmestyvät pihlaja- paju- ja koivuvesaikot poistetaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Juuri sen johdosta tuo aluskasvillisuus on vuosien aikana päässyt mielestäni todella oikeuksiinsa. Kuusien annan kasvaa, sillä pitäähän jouluvaloille olla sopivat ripustuspaikat ;)

Mutta takaisin siis tähän paljon tärkeämpään asiaan...

Kylän kulkukissat ohittavat Hänen Ylhäisyytensä parvekkeen hyvin nopeasti häntä koipien välissä lähestulkoon kun majesteetin karvanyrkki heiluu verkon takaa. Mimma myös murisee joskus kuin koira, mutta vain joillekin valikoiduille ihmisille ja jos jostain ulkoa kuuluu koiran haukuntaa illan hämärtyessä. Henkinen yliote muista kissoista on siis saavutettu, paitsi kahdesta pitkäkarvaisesta räjähtäneen näköisestä katista joita Mimma juoksee yläkertaan karkuun häntä puuhkana. Pakko kyllä todeta että tässä pihapiirissä ei ulkona olevan kissan kanssa tulisi mitään. Pusikoista kuuluu keväisin muutenkin sellaista sähinää ja tappelun ääniä että pahaa tekee... Mimma on onneksi turvassa ja nukkuu yöt tyytyväisenä vieressä kehräten, ja kun ruoka- ja vessahuolto pelaa niin taitaa olla kyllä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen oloonsa vailla liikaa draamaa. :)

Loppuun vielä uudenlaiset tuoksuterveiset. Puistosyreeni Tammelan kaunotar on juuri täydessä kukassa ja tuoksu sen mukainen. Ihana, todella kestävä, nopeakasvuinen ja aivan joka vuosi pienestä asti kukkinut syreeni jossa valtavat kukkatertut. Suosittelen lämpimästi kaikille syreenien ystäville! :)

Leppoisaa sunnuntaita

♥ L & M ♥

Pientä ja suurta

Valkohaltiankukka 'Bridget Bloom' (Heucherella alba)

Pieni ja suloinen haltiankukka kukassa. Tämä on niitä kasveja joita melkein luupin kanssa pitäisi tutkia jotta sen kauneuden todella näkee. Toisaalla kasvaa puolestaan jotain hieman suurempaa...

...nimittäin rivi sormustinkukkia. Ajattelin että sieltä kuunliljojen välistähän nuo sirosti nousevat elävöittämään kukkapenkkiä. Tuli keväällä vähän isommalla kädellä hevonpeetä heitettyä ja sen kyllä nyt huomaa. Kuunliljaparat katosivat kokonaan sormustinkukkien valtavien lehtien alle. Laukat kukkivat vielä hienosti ja pionitulppaanit sinnittelevät edelleen. Ihmeellistä aikaa! Voisi kyllä sanoa että tänään oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Siskon kanssa koluttiin kirpparia ja jätskiäkin tuli syötyä. Ilta meni istutellessa daalioita suurempiin ruukkuihin ja kouliessa viidakkokurkkuja. Ihana kesäsunnuntai!

Kohokohta

Huh, ihan tässä sydän pomppii... Päivän kohokohta, tai no voisi sanoa viikon...koko kuukauden kohokohta! Sinivaleunikko pullautti kukkanuppunsa auki, ihanaa! Tuota väriä ei kyllä sanat riitä kuvailemaan, ei ole samanlaista sinistä kellään toisella, se on vain todettava omin silmin. 

Polvistun edessäsi hieno kukka, lupaan suojella sinua niin hyvin kuin vain osaan!

Hellepäivän huvit

Kun jotain kirpparilta etsii, sen myös todennäköisesti löytää :) Kesäverhot löytyi parilla eurolla kappale ja roikkuvat nyt paviljongissa.  Eiköhän näitä löydy vielä muutama lisää kesän aikana, olen luottavainen.

Kunpa tuolla voisi istuskella pidemmänkin aikaa ilman hyttysten vaivaa... No, ötökät pitävät ihmisen liikkeessä, se on hyvä se! Tänään tuli istutettua ulos esikasvatetut auringonkukat. Aika pieniä vielä ovat, mutta tänä kesänä kaikki on toisaalta vähän myöhässä.

Herkät ja puhtaan valkeat arovuokot ovat kukassa...

...samoin ihana sinitähtihyasintti. Persianpikarililja muuten lopetti kukintansa juuri, kauan se komistus jaksoikin kukkia! :)

Ukkolaukat ovat vihdoin avautuneet. Osa tulppaaneista jaksaa vieläkin sinnitellä. Saattaa olla että huomiseksi luvattu sade vie viimeiset kevään terälehdet mennessään...

Juhannustunnelmat

Juuri kun tässä mietiskelin että mitähän juhannuksesta kirjoittelisin, niin Mimma halusi tiivistää koko homman yhteen kuvaan ja ilmeeseen.

Eli hyvin rento ja levollinen juhannus takana. Nyt Mimma tosin sai vauhtia kun ikkunasta tuli sisälle yksi hyttynen ja sitä pitää paeta häntä viuhuen keittiön pöydän ja tuolien alla pujottelemalla. Ilmeisesti hän kokee että hyttynen on hieman kuin kohteeseen lukkiutuva ohjus joka toivon mukaan törmää johonkin matkan varrella kun tarpeeksi tekee väistöliikkeitä.

Kukoistavaa alkavaa viikoa! :)

Keskikesä ja hyttyset

Lällällää! Iniskää vaan te saamarin hyttyset, minä menen verkon alle istumaan!

Perinteinen juhannustoimenpide ei ole täällä talossa se että vedetään lippu salkoon (kun ei ole salkoa), vaan se että vedetään hyttysverkko puuhun. Hyväksi todettu metodi, köysi ylös puun oksalle kiveä heittämällä, onnistui tänäkin vuonna ilman aivotärähdystä tai mustaa silmää. Tuskinpa tuolla nyt juhannuksena tulee istuskeltua jos vain vettä sataa joka päivä, mutta toivotaan että aurinkokin välillä pilkahtaa. 

Oikein mukavaa juhannusta jo nyt teille ystävät, jos en ehdi sitä ennen täällä vielä piipahtamaan :)

Pitäkää hauskaa - säästä ja hyttysistä huolimatta! ♥

Kevät vielä keskikesällä?

Niin moni puutarhaihminen aina toivoo että kevään voisi pysäyttää ja se jatkuisi hieman pidempään. Niin minäkin aiana toivon. Tänä vuonna se toive on käynyt toteen. En muista juhannusta jolloin olisi vielä tulppaanit täydessä kuakssa - edes ne myöhäisimmät. Kirsikkapuissa on vielä kukkia, koristeomenapuu on myös avannut vaaleanpunaiset kukkaterttunsa. Hieman naurahdin kun huomaisn pihan varjoisassa kolkassa vielä pari valkovuokkoa. Viileys on pitänyt kukat tuoreina pitkään, eikä taida juhannukseksi sää pahemmin lämmetä! Toisaalta moni muu kasvu on hidastunut ja kasvihuone pullistelee liitoksistaan kun kaikkea ei vielä uskalla ulos jättää. Kesäkurpitsojen taimet valtaavat lattia-alan, yksi jättiläiseksi paisunut amppelidiana vie jo neljänneksen pienestä kasvihuoneesta ja hyllyt ovat täynnä pelargonioita, kaikenlaisia esikasvatuksia ja auringonkukan taimia. Ehkä vielä ei ole niiden aika päästä ulos. Ehkä tulevasta syksystä tulee pitkä ja lämmin? Aina voi toivoa, kävihän edellinenkin toive toteen.

Talvehtineet pelakuut ovat vielä olohuoneen ikkunalla. Olkoot vielä yli juhannuksen :)

Uusi rakkaus

Olen ollut hieman pakollisella nettikatkolla kun nettitikkuni hajosi, mutta toivon mukaan saan uuden toimivan alkuviikosta. Paljon olisi näytettävää, kaikki tulppaanit ovat juuri nyt ihanimmillaan! :) Tämä monikukallinen tulppaani on kaikessa outoudesaan nousemassa omaksi suosikikseni. Aikaisemmin kärkisijaa on kieltämättä pitänyt raidallinen kerrattu 'Carnaval de Nice' mutta tämä namu on 'Candy Club'. Hyvin karamelliset värit sillä onkin ja yhdessä varressa seitsemän kukkaa! Tässä kuvassa ovat vielä hieman nupulla, mutta komeasti ovat avautuneet. Taustalla häämöttää vihreäraitatulppaani 'Groenland', jota fanitan myös ihan täysillä. Palailen paremmin asiaan kunhan pääsen nettiin muutenkin kuin kännykällä... Ihanaa viikonloppua!

Kirsikankukkia ja keväthetkiä ♥

Ihanin hetki vuodesta on käsillä, kirsikkapuu on kukassa, samoin purppuratuomi vaaleanpunaisine kukkineen. Joka paikassa näkyy myös taivaansinisiä häivähdyksiä, pieniä ja vähän suuremopiakin lemmikkiryppäitä. Narsissien aika alkaa nyt olla virallisesti ohi, muutamaa sitkeää sissiä lukuunottamatta. Triumph-tulppaanit ovat äärimmilään ja tulppaanikautta jatkavat liljatulppaanit. Pionitulppaanit antavat vielä hieman odotuttaa - onneksi - jotta kaikki ei olisi ohi niin äkkiä.

Koristeomenapuu ´Makamik´ on täynnä nuppuja, vaaleanpunaista kukkaloistoa jo kieli pitkällä odottelen. Tekisi NIIN mieli viettää enemmän aikaa ulkona, mutta eilisen parituntisen jälkeen palautui allergikon jalat maan pinnalle kun nokka oli aivan tukossa ja kurkkua kuristi. Onneksi kuvia tuli otettua...

Aivan yksin ei ole tarvinut kukkien keskellä viikon aikana käyskennellä. Tiistai-iltana luonani kävi linja-autolastillinen marttoja ja kotiseutuihmisiä Rauman suunnalta ja Kodisjoelta. Oli hauska sattuma kun sain isältä tietää että mummini kuuromykkä isoveli asui eläessään Kodisjoella. Mainitsin siitä ryhmäläisille ja moni heistä yllättäen tiesikin hänet ja olivat aivan ällistyneitä tuosta sukukytköksestä! Eräs nainen hihkaisi heti asuvansa kyseisen Paavon entisessä talossa. Niin sitä taas todettiin että maailma on pieni ja Suomi vielä pienempi paikka! ;)

Loppuun vielä hieman lisää dramatiikkaa. Halusitte seurailla persianpikarililjan tilannetta, nyt tämä kevään tumma kaunotar on avannut nuppunsa ja suurikokoinen, tanakka kukka on lumoava.
Olen ihan rakastunut tähän!

Mukavaa lähestyvää viikonloppua!