Joulupotut tallessa

Tällaisia kultapalleroita kaivoin pihaltani tänään. Oli harvinaisen puhtaita nättiä perunoita tällä kertaa.  Eli nyt on joulupotut 5min. keiton jälkeen pakastettu että perhe saa taas "uusia perunoita" aattopöytään. Riittääköhän puoli ämpärillistä? :-P Kyllä ne vaan maistuivatkin kaikkien mielestä viime jouluna niin hyville kun ensimmäistä kertaa kokeilin tätä pakastussysteemiä. Puutarhuri Juhalta vinkin alun perin nappasin hänen perjantaipostista ja moni muukin perunansyöjä tuntuu näitä kesämuistoja tekevän :) Vielä on jonkin verran nostettavaa. Siniset perunat Blue Congot on melkein kaikki vielä nostamatta. Voi niitäkin pari ämpärillistä tulla. Ovat kyllä hassun värisiä keitettyinä, vaalean violetteja, mutta maku on hyvä.

Pihakierros illalla

Huh hellettä! Joka ilta saa olla puutarhaletkun kanssa pihakierroksella. Onneksi helteen palvojia ovat nämä Ring of Fire -auringonkukat, samoin kaktusdaaliat jotka silminnähden rakastavat aurinkoa.

 2 talvea kotini yläkerrasa talvehtinut White Fairy-runkoruusu alkaa olla taas täydessä kukassa.

 Tänä vuonna olen myös ensimmäistä kertaa sanut omia kirsikoita syödä suoraan puusta oikein kourakaupalla! Hapankirsikoitahan ne kaikki ovat, mutta silmät sikkuralla vaikka väkisin aion syödä ihan jokaisen niistä kun kerrankin kirsikoita saa. Ovat kai linnuillekin liian happamia kun ovat saaneet olla ihan koskematta.

Liljat tuoksuvat  vahvasti ilta-auringossa. Ehkä jo vähän liiankin vahvasti...

Nyt seuraavaksi varoitus järkyttävästä kuvamateriaalista... Löysin meinaan paviljongin pöydän alta ruumiin...

Siellä se vaan makasi. Liekö kuumuudesta nääntyneenä, saisaskohtauksen saaneena vai kissan saalistamana? Ulkoisia vammoja ei pahemmin näkynyt, suu oli vähän sotkuinen, liekö yrjönnyt. Ehkäpä se oli ylensyönyt itsensä hengiltä...

...mässäillen näitä ylös kaivamiani tulppaanin ja laukkojen sipuleita joita vieressä oli koko laatikollinen.

Hetkeä myöhemmin pihallani usein liikkuva mustaa karvapuuhkaa muistuttava supersaalistaja-katti oli tosin tulossa samaan suuntaan, ehkä se palasi saalistansa hakemaan. Minä jo tosin kerkesin sen heittämään pusikkoon... 

Tuossa taannoin tamppasin jaloillani kivituhkapolkua jalkoihini tuijottaen kun jokin tunnistamaton tumma karvainen lentävä objekti vilahti ilmojen halki minun yli syöksyen alas männystä, suoraan marjapuskaan ja karkuun alle nanosekunnissa. Saattoi olla sama karvapuuhka. Oli kyllä pitkä pudotus, männyssä ensimmäiset oksat ovat jossain 8m korkeudessa. Herukkapensaasta katkesi oksa pudotuksen voimasta. Toivottavasti ei sattunut, kuka sieltä sitten lensikään.

 Laitetaanpa loppuun vielä kärhökuva jottei jää kenellekään paha maku suuhun tuosta myyränraadosta ;)

Aurinkoisia elokuun päiviä kaikille!

Kun sanat ei riitä...

Huhhuh...eipä ole koskaan mikään kukka tällaista ihmeellistä tunneryöppyä meikäläisessä aikaisemmin aiheuttanut. Ihan oikeasti melkein tippa silmässä ja aivan lumoutuneena palvon tätä ihanuutta. Kyseessä ritarinkannus Delphinium Highlander Moonlight. Monen vuoden jälkeen nyt kukassa ensimmäistä kertaa. Uskomattomia utuisen laventelin, kirkkaanvihreän ja pastellipinkin sävyjä ja reunoissa hyppysellinen sinistä. Aivan käsittämättömän värinen! Auringon osuessa siihen se suorastaan kimaltelee kuin miljoona timanttia kaikissa sateenkaaren sävyissä. Muutenkin kun kukan lähelle menee, aivan kuin sitä ympäröisi joku aivan käsittämätön taianomainen energia. Tämä on kieltämättä tämän kesän kohokohta jonka muistan varmasti aina. ♥♥♥

Kukkaraketit

Holtitonta menoa kuunliljakujalla. Tämä on kyllä ollut sormustinkukkien vuosi. Vihreinä kaartuvat siemenkotia täynnä olevat kukkavanat ovat olleet niin kauniin näköisiä että en ole raaskinut niitä katkoa mutta nyt otin itseäni niskasta kiinni ja leikkasin suurimman osan. Tuon yhden kaikista pisimmän, varmaan jo lähes neljämetrisen törröttäjän jätin vielä pystyyn siementen keruuta varten. Alhaalta kukkavanasta se on haarautunut ja tehnyt vielä lisää pienempiä kukkavanoja kuten oikealla puolella keskipaikkeilla näkyy. Ihania ovat ja pitkä ilo niistä onkin ollut ja kaikki pihan pörriäiset aivan sekaisin onnesta. Pärinä ja hurina on kuulunut metrien päähän. :) Voi kun kukkisivatkin vielä samasta ruusukkeesta myös ensi vuonna vaikka kaksivuotisia ovat. Sitähän sanotaan että jos kukat katkoo tarpeeksi ajoissa pois, voi kasvi hämääntyä ja kukkia uudelleen vielä seuraavana vuonna. Minulla meni varmaan jo liian myöhäiseksi kukkavanojen katkominen. Miten teillä? Onko kokemuksia että olisivat vielä uudelleen kukkineet?

Ihanat kirppislöydöt ♥

 Tämä viimeviikkoinen kirppislöytö oli erityisesti Mimman mieleen. Puinen tähtivalaisin tuunattavaksi eikä maksanut kuin 1,50€!

 Kaikki jutut missä on teräviä kulmia on heti suupielellä hinkattava ja merkattava
mahdollisimman tarkkaan. "Tää on mun lamppu!"

Maalasin puuosat sisältä ja ulkoa valkoisella ja nyt se on aivan kuin uusi.
Vaikka olenkin jouluihminen niin en minä nyt ihan vielä ala valmisteluja tekemään! Tosin tunnustan että yömyöhäisellä olen jo salaa fiilistellyt kaunista tunnelmavaloa. Toisaalta, nythän kaikenlaiset tähtikuviot ovat sisustuksessa kovin muotia, ehkä tätä ei enää jouluvaloksi siis lasketa? :D

Lisäksi kirppikseltä löytyi ihana posliinilautanen eurolla. Ihastuin tuohon ruusukuvioon valtavasti. Sisko ja naapurini olivat kateudesta vihreitä kun ehdin löytämään lautasen ennen heitä, hihhih. On se vaan kovaa kisaa tuolla kirppiksellä käynti. Kotona vasta huomasin että pohjassa oli vielä Arabian leima. :)  Lisäksi löytyi kivaa hapsunauhaa askarteluun.

Näitä kirpparilta kuitenkin lähdin alun perin hakemaan:

 varjostimet maalattuun valaisimeen! 3€/kpl ja sikin sokin eri väriset, juuri niin kuin pitääkin vähän boheemissa lampussa olla ;) ja ihanaa pinkkiä!

Kesäisen aurinkoista viikkoa kaikille!

Valaisin vedenvihreäksi

Sain päähäni vaihtaa makuuhuoneen ja olohuoneen valaisimet keskenään ja siinä matkalla muuttui värikin kummasti! Lampusta tuli mielestäni nyt kevyemmän ja näköinen ja muodot tulevat paremmin esiin, vaikka kyllä tykkäsin siitä kovasti mustanakin. Samalla tuli lasihelmetkin pestyä oikein perusteellisesti. Siskoltani sain tämän ihanan valaisimen aikanaan synttärilahjaksi, aikana jolloin ei vielä oltu sähköjäkään taloon vedetty. Tuli nyt myöhemmin mieleen että myös kromimaalilla maalattuna olisi voinut olla aika bling lopputulos, hihii! En ole vielä osannut siirtyä metalliväreihin tuunauksissani mutta ehkä sekin päivä joskus koittaa...

Kirppislöytö mietityttää Mimmaa

Minä pullo- ja maljakkohamsteri en voinut vastustaa kun näin kirpputorilla tämän jättisuuren Sia Collectionin trumpettimallisen maljakon 15€. Se on kuin tehty ylipitkille ritarinkannuksille ja nyt meillä onkin sellainen kukkakimppu että se yltää kattoon asti! Mimma ihmettelee mikä siinä muka on niin hienoa...

"Hei, tää sun torvi on telkan edessä. Mä en nää mitä kukkia tuo setä istuttaa..."

Ja ei huolta, se on nyt paikassa mihin Mimma ei pääse käsiksi ;) Mimma ei ole nyt viimevuosina ollut kiinnostunut maljakkokukkien näpläämisestä kuten alkuaikoina, mutta eipä siitä ole takuita mitä mieleen juolahtaa etenkin aamuyöstä. Muistanette ehkä vielä vuosien takaa muun muassa neilikoiden katkomiset...

...ja jouluisten kuivakukkien aiheuttaman ilkikurisuuden.

Kyllä sen aina naamasta näkee kun on pahat mielessä...

ja sitten jälkeenpäin esitetään ihan viatonta.

 

Päivän työmaa

Jatkoin tänään salaisen varjopuutarhan työstämistä kaivamalla maata muutamalle saniaiselle, kuunliljalle ja keijunkukille. Se nyt oli taas helpommin sanottu kuin tehty - niin kuin tällä pihalla aina tuppaa asian laita olemaan. Tuon pienen alueen pergolaportin vierestä sain melko puhtaaksi kivenmurikoista noin tunnin työstämisen jälkeen. Ei ollut onneksi jalkapalloa suurempia lohkareita. Saven ja hiekansekaista maata, aika hyvää multaa ja pulleita matoja oli. Tarkoitus olisi kaivaa vielä kapeahko uoma tuonne taaksepäin vasemmalle tuijien ja saniaisten reunustaa ja rajata se kuunliljoilla jotta raja pysyy selkeänä.

Sitten siirryin toiselle puolelle aurinkoisemmalle paikalle joka myös oli työstettävien listallani. Kuorin maat ja aloin kaivaa. Sitten kovasti tökki vaikka kuinka hakkasin ja yritin muljuttaa kivenmurikan reunoja ei hievahtanutkaan, prkl. Meinasin jo luovuttaa. Sitten tuli vanhemmat käymään ja katsomaan että mitä minä siellä lapion kanssa ähisen. Isä otti sitten rautakangen ja tuli kokeilemaan.

Joku siellä liikahti.

Jaahas, kumma kun en yksinään saanut sitä liikkeelle...

Isä sai sen rautakangella pyöräytettyä ylös ja käsivoimin loput. Paikalle tuli nyt suorastaan ruhtinaallinen istutuskuoppa. Ajatus heräsikin että näin hyvää paikkaa en ainakaan pelkille kuunliljoille uhraa. Joskus haaveilin mielessäni että pergolaportin molemmille puolille saisi jotkin kauniit pikkupuut. Sulkaherne tai joku rungollinen herukka? Toisaalta mustaa porttia kehystämään sopisi kieltämättä myös vaikka kirsikkapuut... No, ehkä ehdin seuraavaan kevääseen mennessä päättää. Vaikka ajatukset laukkaa villinä unelmista, huomenna mikäli sää sallii, täytyy kaivaa monttu valmiiksi myös toiselle puolelle ja katsoa mitä sieltä tulee vastaan...

Venyy, venyy...

Talon takana on rypäs ritarinkannuksia joita kasvatin siemenestä valtavan määrän ja johonkin ne kaikki taimet piti hätäpäissään tunkea. Kahden omenapuun välinen möyhennysalue sai toimia sijoituspaikkana jossa ne ovat nyt pari vuotta olleet. Olen tässä miettinyt että koskahan tuo pituuskasvu oikein loppuu kun ovat jo reippaasti parimetrisiä, latvat samalla korkeudella pienten omenapuiden kanssa. Varret ovat valtavia mutta nuput aika pieniä.

Eilen illalla aurinko paistoi näin kauniisti... Nyt on mälsä lauantai-ilta kun sataa. Blääh!

John Davis-hempeilyä

En ole aiemmin pahemmin ruusuihin hurahtanut, mitä nyt muutamia jaloruusuja joskus on tullut kokeiltua vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt kun kanadalainen pilariruusu John Davis avasi nuppunsa niin nyt kyllä hurahti niin että päässä suhisee! Taimen ostin muutama vuosi sitten kun se vain kuulosti ruusuna liian hyvälle ollakseen totta ja nyt kaikki ne lupaukset on kyllä lunastettu. Ja mikä tuoksu. Pelkästään kuvaa katsoessa tunnen sen taas nenässäni. Melkein kuin juhannusruusun tuoksu mutta jollain tapaa vieläkin täyteläisempi. Aah...

Loppuun vielä toisenlaiset hempeät tuoksuterveiset:

 Pionit alkavat täällä pikkuhiljaa kukkia...
Rakkailta ystäviltä lahjaksi saamani Festiva Maxima ♥

Pinkkien lasien läpi

Ihana daalia 'Mystic Dreamer' avasi ensimmäisen kukkansa. Vaikka yleensä pidän vähän suuremmista (lue: lautasen kokoisista) daalioista, on tämä kyllä mystisyydessään ja herkkyydessään hurmaava. Valoisassa kuvassa lehdet ja varret eivät aivan tule oikeuksiinsa, sillä niissä on vahva, lähes mustanpuhuva väritys joka saa vaaleanpunaisen yksinkertaisen kukan suorastaan hehkumaan herkullisesti. Nupuissa puolestaan on melkein metallinhohtoinen vihertävä kiilto, aivan kuin joissain kesällä nähtävissä kovakuoriaisissa. Kuvaushetkellä keskityin niin kamerani säätämiseen että vasta kuvaa katsoessa huomasin varressa kaikki nuo kirvat!! APUA! Tuli äkkilähtö takaisin ulos. Enpä ole ennen huomannut että kirvat daalioiden kimppuun kävisivät. Tyytyväisenä olen vaan ruusuja suihkutellut mäntysuopaliuoksella ja ajattelin jo päässeeni kirvaongelmasta. No, nyt kun ne muutamat ruusut joita minulla on, saavat toivon mukaan aloittaa kukintansa rauhassa, täytyy pitää daalioita silmällä. 

 Eilisen sateisen päivän päätteeksi alkoi aurinko taas paistaa ja illalla tulikin kitkettyä muutama tunti ja syötettyä hyttysiä. Kiskoin puna-ailakeita kottikärryllisen ennen kuin ehtivät siementää. Siemenistä puheenollen: jos joku vaan kaipaa rohtosormustinkukan siemeniä niin niitä on varmasti luvassa tänä kesänä melkein desilitrakaupalla. Pituuskasvussa sormustinkukat ovat jo ohittaneet meikäläisen ja varret ovat niin paksuja ja tanakoita. Tuntuu että tänä vuonna kaikki kasvaa pituutta aivan valtavasti. Talon takana oleva ritarinkannusrypäs on jo yli kaksimetrinen, mutta kukkanuput ovat tosin kovin pieniä ja honteloita. Saa nähdä mitä niistä tulee.

Nämä ovat ihan tuntemattoman rohtosormustinkukan siemeniä eli lajikkeita en tiedä. Paria erilaista vaaleanpunaista näyttää olevan tulossa ja muutama valkoinen. Kasvihuoneessa minulla on ollut keväästä kasvamassa mm. lajikkeita 'Elsie Kelsey' ja 'Candy Mountain' jotka ovat jo hyvät ruusukkeet tehneet ja nyt pitäisi niille löytää sopivat istutuspaikat hieman erossa näistä muista.

Ihanaa odottaa että kaikki juuri nupullaan olevat kukat pian avautuvat täyteen loistoonsa! Kimalaisilla riittää taas puuhaa niin että niiden pienet päät voivat mennä ihan sekaisin.

Nämä kukat kieltämättä opettavat katsomaan maailmaa kuin pinkkien aurinkolasien läpi 8-)

Kyttäyskeikka

Mimma ei ole viimeaikoina ehtinyt paljon tätä blogia päivittelemään. Suuri vastuu painaa pieniä karvaisia hartioita kun olohuoneen ikkunan kesäkyttäyspaikka on avoinna äänille, tuoksuille ja näkymille. Onneksi tuon ikkunan saa auki, minäkin huokaan. Viimeaikaiset hellepäivät ovat taas kuumittaneet isojen ikkunoiden kautta olo- ja makuuhuoneen +25 asteeseen. Illan hämärtyessä onneksi saadaan ulkoa viileämpää ilmaa ja tietysti sisäkissalle sopivasti jännitystä elämään. 

Mimman kyttäysreviiri näyttää ikkunasta suppeasti katsottuna tältä:

Puutarhaihmisille kuva toimii hyvänä esimerkkinä kielon kyvystä levitä kaikkialle. Pihametsän aluetta jatkuu kuvasta oikealle vielä samanlainen alue ja ylhäällä kauemmas taakse jossa kieloalue muuttuu mustikka- ja puolukkametsäksi ja myös osittan metsäimarteen peittämäksi. Kielot ovat nyt juuri lakanneet kukkimasta, mutta sitä ennen tuoksu tuli jo ikkunasta sisälle asti. Alue on ihan "luonnontilassa" kuten haluankin sen olevan. Ainoastaan sekaan ilmestyvät pihlaja- paju- ja koivuvesaikot poistetaan sitä mukaa kun niitä ilmenee. Juuri sen johdosta tuo aluskasvillisuus on vuosien aikana päässyt mielestäni todella oikeuksiinsa. Kuusien annan kasvaa, sillä pitäähän jouluvaloille olla sopivat ripustuspaikat ;)

Mutta takaisin siis tähän paljon tärkeämpään asiaan...

Kylän kulkukissat ohittavat Hänen Ylhäisyytensä parvekkeen hyvin nopeasti häntä koipien välissä lähestulkoon kun majesteetin karvanyrkki heiluu verkon takaa. Mimma myös murisee joskus kuin koira, mutta vain joillekin valikoiduille ihmisille ja jos jostain ulkoa kuuluu koiran haukuntaa illan hämärtyessä. Henkinen yliote muista kissoista on siis saavutettu, paitsi kahdesta pitkäkarvaisesta räjähtäneen näköisestä katista joita Mimma juoksee yläkertaan karkuun häntä puuhkana. Pakko kyllä todeta että tässä pihapiirissä ei ulkona olevan kissan kanssa tulisi mitään. Pusikoista kuuluu keväisin muutenkin sellaista sähinää ja tappelun ääniä että pahaa tekee... Mimma on onneksi turvassa ja nukkuu yöt tyytyväisenä vieressä kehräten, ja kun ruoka- ja vessahuolto pelaa niin taitaa olla kyllä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen oloonsa vailla liikaa draamaa. :)

Loppuun vielä uudenlaiset tuoksuterveiset. Puistosyreeni Tammelan kaunotar on juuri täydessä kukassa ja tuoksu sen mukainen. Ihana, todella kestävä, nopeakasvuinen ja aivan joka vuosi pienestä asti kukkinut syreeni jossa valtavat kukkatertut. Suosittelen lämpimästi kaikille syreenien ystäville! :)

Leppoisaa sunnuntaita

♥ L & M ♥

Pientä ja suurta

Valkohaltiankukka 'Bridget Bloom' (Heucherella alba)

Pieni ja suloinen haltiankukka kukassa. Tämä on niitä kasveja joita melkein luupin kanssa pitäisi tutkia jotta sen kauneuden todella näkee. Toisaalla kasvaa puolestaan jotain hieman suurempaa...

...nimittäin rivi sormustinkukkia. Ajattelin että sieltä kuunliljojen välistähän nuo sirosti nousevat elävöittämään kukkapenkkiä. Tuli keväällä vähän isommalla kädellä hevonpeetä heitettyä ja sen kyllä nyt huomaa. Kuunliljaparat katosivat kokonaan sormustinkukkien valtavien lehtien alle. Laukat kukkivat vielä hienosti ja pionitulppaanit sinnittelevät edelleen. Ihmeellistä aikaa! Voisi kyllä sanoa että tänään oli ensimmäinen kunnon kesäpäivä. Siskon kanssa koluttiin kirpparia ja jätskiäkin tuli syötyä. Ilta meni istutellessa daalioita suurempiin ruukkuihin ja kouliessa viidakkokurkkuja. Ihana kesäsunnuntai!

Kohokohta

Huh, ihan tässä sydän pomppii... Päivän kohokohta, tai no voisi sanoa viikon...koko kuukauden kohokohta! Sinivaleunikko pullautti kukkanuppunsa auki, ihanaa! Tuota väriä ei kyllä sanat riitä kuvailemaan, ei ole samanlaista sinistä kellään toisella, se on vain todettava omin silmin. 

Polvistun edessäsi hieno kukka, lupaan suojella sinua niin hyvin kuin vain osaan!