torstai 24. toukokuuta 2012

Kuningatar-Mimman katse

Edellisessä postauksessa tuli kommentteja kissani Mimman tuimasta ilmeestä. Vaikka niin lempeä ja hellyydenkipeä rouva onkin, omaa tahtoa myös löytyy roppakaupalla. Tällä kuningattarella kun on tuota luontaista majesteetillista auktoriteettia jota kova entinen 7v eletty elämä on tuonut epäilemättä tullessaan ja se näkyy myös katseesta. Sen kunniaksi pieni kollaasi: Kuningattaren voimakatse. Tehosteena yleensä vilkkuvat pitkät naaraspedon kulmahampaat. Oikeamman puoleisen rivin 2. ja 3. kuvissa on se katse jolla yleensä tervehditään mahdollisia vieraita ihmisotuksia jotka hänen valtakuntaansa tunkeutuvat; tiukka arvointi ja lievä halveksunta. Alimmassa kuvassa jo arvioidaan toiveikkaana olisiko vieraan käsi syömäkelpoista lihaa. Vasemman rivin 2. ja 3. kuvien ilmeet kuvaavat hyvin sitä näkyä johon herään aamuisin mikäli ruokakuppi on sillä hetkellä tyhjä.


Tämä on edelleen suosikkini, aivan ensimmäisinä muuttopäivinä otettu syyskuussa 2011. Ilme oli myös tuollainen kun hän tuli päättäväisesti syliini istumaan ja herkeämättä tuijotti minua suoraan silmiin. Kehräyksestä huolimatta läpitunkevan tuima ja arvioiva katse hieman pelotti, enhän Mimmaa vielä silloin tuntenut. Ajan myötä on kyllä katse muuttunut paljon lempeämmäksi ja avoimemmaksi kun molemminpuolinen luottamus on kasvanut :)

Kuvat eivät tosin tee oikeutta rouvan persoonalliselle äänelle. Lähes jokainen sen yllättäen ensimmäistä kertaa kuullut on pelästynyt melko pahanpäiväisesti. Karhea "Krääks" jonka lopussa napsahtava "klik". Monesti ääni tulee myös leveästi haukotellessa :) Juuri niin ominaista Mimmaa ♥ En olisi koskaan villeimmissä haaveissani osannut ajatella että saan asua ja elää näin mahtavan ja ennen kaikkea epätavallisen persoonallisen, rakastettavan olennon kanssa :) ♥ Paras ystäväni ♥


8 kommenttia :

  1. Kyllä kissa on paras ystävä, olen siitä aivan samaa mieltä!
    Aivan mahtava kuvakollaasi kertomuksineen! Tuo käsivarren lihaisuutta arvioiva katse on hyvä :-D Kaikkein ihaninta on se, että Mimma on viimein päässyt kotiin, jossa saa viettää koko loppuelämän ikuisesti ihmisen kanssa, joka arvostaa Mimman erityisyyttä näin paljon. ♥

    VastaaPoista
  2. Niin on ♥ ♥ ja jokaisella on se oma erottuva luonne :) Mimmuli on sellainen pikkuvampyyri joskus joten tuo arvioiva katse on aika yleinen ;-D

    VastaaPoista
  3. Se on kyllä hauskaa, kun oppii tuntemaan oman kissansa. Minäkin suunnilleen tiedän jo kulmakarvojen asennosta mitä kissoillani on mielessä. :D Asun yksin kissojeni kanssa ja minusta meillä vallitsee tietynlainen (uskoakseni) molemmminpuolinen kiintymys, joka ehkä toisissa kodeissa jää syntymättä. Ainakin olen huomannut, että harmillisen moni kissan omistaja ei jaksa innostua kissansa luonteenpiirteistä (ainakaan yhtä paljon kuin minä...) tai siihen suhtaudutaan kuin johonkin esineeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, ei tulisi mieleenkään olla tekemättä tuttavuutta jos eläinystävä tulee luokse asumaan. Kissan kiintymys on hyvin ansaittua ja ensin ansaittava. Kissaystävä myös jotenkin osaa lukea hienolla tarkkuudella toisen ajatukset ja tunteet. Älykkäistä ja kunnioitettavia ihania karvakamuja ♥ Olen samaa mieltä juuri tuosta kissojen kohtelusta, sääliksi käy niin kissat kuin niiden omistajatkin jotka missaavat jotain niin ihanaa kuin kissan ystävyyden.

      Poista
  4. Ihanaan kotiin on Kuningatar päässyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissa tekee kodin ♥ ihana tulla kotiin kun Mimma on heti vastassa häntä pystyssä ja puskemassa :)

      Poista
  5. Tosiaankin, ei kissaa parempaa ystävää! ♥

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...