Varjopuutarha laajenee

Viimeksi kerroin kuinka kuunliljakujan takaa pitäisi vielä hieman lapioida ja siistiä. No, kun operaatio lähtee käyntiin niin se tuppaa joskus yllättäen aina vähän laajentumaan. Naksin pois muutamia vanhoja villejä punaherukkapuskia alueelta. Otan vielä tuon, ja tuon, ja tuon... Vanhat ja villit saivat lähteä ja yllättäen alue alkoi näyttämään huomattavasti paremmalta. Sitten piti kaivaa pergolaportin taa hieman kaarevaa uutta istutusaluetta kuunliljoille. Ensimmäisenä lapio iski kiveen joka olikin taas muutaman sadan kilon mötikkä. Isän kanssa sitä kangettiin yhdessä kahdella rautalapiolla ja rautakangella pehmeästä multakuopasta. Äly voitti voiman pikkuhiljaa kun tajusimme heitellä ison kiven alle pienempiä lohkareita ja johan köntti oli kohta ulkona kuopastaan. Loput olivat pienempiä kiviä ja suureksi ilokseni huomasin että siinäpä taitaa olla koko pihan paras istutuspaikka tähän mennessä. Maa tuntui olevan oikein kunnollista multaa ja täynnä sormenpaksuisia kastematoja. Mahtavaa!

Tältä alue näyttää nyt! Keskellä on valtava kalliolohkare joka saa jäädä, raaputan sen puhtaaksi ja istutan ympärille jotain pientä ja kivaa, tai laitan kivituhkaa. Siitä tulee jonkinlainen liikenneympyrä alueelle. Tuolla kauempana huvimajan vieressä olevan männyn juurella kasvava herukkapuska saa myös vielä lähteä. Se nurkkaus on seuraavaksi työlistalla.

Tähän nurkkaan paistaa ilta-aurinko joten se on puolivarjoisaa. Nuo kesäruukuissa portin vieressä olevat saniaiset saavat päästä pian multaan. Pikkuinen sormivaleangervon taimi on hankittu ja sitä kaavailin myös tähän koska multa tuntui pinnan alta hieman kosteammalta. Jyrsimellä möyhentämisen aikana oli paahteinen päivä joten se toivon mukaan hieman kuivattaa maasta nousseiden rikkaruohojen juuria.

 Into on päällä kun saa miettiä ja suunnitella taas jotain uutta. Riehumiseen tuli tosin pieni parin päivän pakkolepo kun vasemman jalan jalkapöytä tuli yllättäen kipeäksi ja turposi hieman. Rasittui ilmeisesti vimmatusta lapion polkemisesta... Nyt se alkaa jo onneksi normalisoitua :)

Loppuun terveiset paahdepenkistä. Sinisievikit ovat alkaneet kukkia. 

Niistä tuli mielestäi hempeä pari pinkille espanjankurjenpolvelle.